Miten (koti)äidin kannattaisi syödä? – Oma kokemukseni asiasta

 

Itse asiassa otsikko voisi mennä näin: Miten vanhemman kannattaa syödä? Otsikko on silti (koti)äitiyteen liittyvä, sillä siitä minulla on eniten kokemusta. Teksti on siis kokemukseni pohjalta kirjoitettu. Yhtälailla samat vinkit varmasti sopivat ei-vanhemmillekin, mutta fokus tässä kirjoituksessa on se, että miten ravinto voi tukea sellaista elämää, kun vaatimuksia pieniltä ihmisiltä satelee 24/7 ja pahimmassa tapauksessa viikko-, kuukausi- tai vuosikausia valvotaan.

Karkki vai taateli?

Kun lapsiperhearjessa välillä mennään suurella survival-moodilla, niin mitä silloin kannattaa laittaa suuhunsa? Onko se ihan sama, uppoaako käsi karkkipussiin vai tarttuuko taateliin? En halua kuulostaa liian nipolta, mutta minun mielestä tässä aiheessa mennään samalla teemalla kuin kipeänä ollessa: mitä rankempaa elämä on, sitä tärkeämpää on, mitä syöt! En siis haluaisi sanoa, että ”kunhan syöt vaan jotakin”, vaan kannustaa ravintorikkaaseen ruokailuun!

Tosin, sen puolesta on ihan totta, että jos todella pitäisi päättää, että valitseeko kuukausitasolla ei-yhtään-mitään-syömisen vai ei-niin-ravintorikkaan ruuan syömisen, niin tottakai on valittava ei-niin-ravintorikkaan ruuan syöminen, jotta pysyisi elossa. Mutta jos arjessa on edes hitusen verran valinnanvaraa ruokien suhteen, niin ehdottomasti, aivan ehdottomasti kannattaa panostaa ruuan ravintorikkauteen, puhtauteen ja aitouteen.

Minkälainen ravinto tukee rasittunutta kehoa?

Jos mietitään, että kehosi on jostakin syystä tosi rasittunut: kipeä, väsynyt tai vaan muusta syystä rasittunut, niin minkälaista ravintoa tahdot tarjota kehollesi, jotta se saisi mahdolliset vauriot korjattua ja palautettua normaalitilan kehoosi? Varmasti parasta mahdollista ravintoa, eikö niin?

Ihmisillä on tapana keksiä tekosyitä omalle toiminnalleen, jotta saisi ei-ihan-niin-nerotkin ajatukset hyväksytettyä itselleen. Onko sinullakin tapana kipeänä tai väsyneenä antaa itsellesi luvan syödä ”mitä vain”, hemmotellaksesi itseäsi? Mutta mietipä vielä: haluatko todella ”hemmotella” kehoasi esimerkiksi lisäaineilla ja transrasvoilla? Oletko ajatellut, että paranisit ja toipuisit paremmin, jos ruokavaliosi antaisi sinulle mahdollisimman hyvän kattauksen kehollesi tärkeitä ravintoaineita?

Entäs sitten ne meemit, missä kotiäidit hörppivät kahvia suoraan pannusta hiukset pystyssä, ja vieressä lukee jotakin siihen tyyliin, että kolme pannullista kahvia aamulla on kotiäidin polttoaine numero yksi? Niinpä niin. Onko kahvi(pannullinen) enää siinä vaiheessa vaikea riippuuvuus vai hyvää oloa tuova kehon ravinto? Suomalaiset kittaavat kahvia päivät pitkät, jotta pysyisivät hereillä ja jotta saisivat työnsä tehtyä. Järkevää? Ei ehkä. Ehkä sitä hyvätasoista energiaa kannattaisi hakea mieluummin aidosta hyvästä ruuasta. Siksi minä olenkin radikaali, ja kehotankin kaikkia väsyneitä kotiäitejä kokeilemaan elämää ilman (kofeiinipitoista) kahvia! Enkä edes pelleile nyt, vaikka varmasti moni siellä ruudun toisella puolella nyt naurahtaa ja toteaa, että ei todellakaan pystyisi lopettamaan kahvin juomista. Kokeilu voi avata silmiä ihan uudella tavalla!

Minulla on kokemusta ihan järkyttävästä kofeiiniriippuvuudesta: sellaisesta, että keho meni totaalisen sekaisin, kun se ei saanut kofeiinia! Onneksi tajusin vaihtaa kofeiinipitoisen kahvin kofeiinittomaan kahviin sekä (yrtti)teehen. Tietenkin, jos normaalikahvi ei tuota mitään ongelmia keholle, niin kuppi pari päivässä laadukasta kahvia on varmasti ihan ok juttu – varsinkin, jos haluaa aloittaa aamunsa esimerkiksi sillä 5am kahvilla, joka takaa kofeiinin tasaisemman vaikutuksen kehoon. (Ja muuten, 5am kahvia voi tehdä myös kofeiinittomana.)

Miten on mahdollista olla terveempi ja hyvähermoisempi ruuhkavuosinakin?

Minä en ole saanut nukuttua yli seitsemään vuoteen ”normaalisti”, eli tarkoittaa, että ensimmäiset lapsemme heräilivät refluksi-allergiaoireidensa takia monia kymmeniä kertoja yössä ensimmäiset elinvuotensa. Tämä kolmas lapsemme onkin sitten ollut muuten vain hyvin vähäuninen ja herkkäuninen tapaus. Eli kokemuksella voin vannoa, että en ikinä olisi selvinnyt tällaisista väsymysvuosista näin hyvin ilman, että olisin ravinnut kehoani oikealla tavalla.

Jos olisin kaikki nämä vuodet syönyt eines-lisäainelinjalla, niin hyvinkin todennäköisesti olisin ollut joka kuukausi kipeä, nyt olen noin kerran vuodessa. Meillä on koululainen, kerholainen ja kaiken suuhun laittava vauva sekä tosi aktiivinen elämä lasten kanssa, joten kyllä pöpöt meidät takuuvarmasti saavuttavat! Se, että emme juurikaan sairastele nykyään, on varmasti hyvän immuniteetin tulosta, mikä taas on vahvistunut hyvällä ravinnolla. Suolistosta kun se immuniteetti lähtee! Ja sinnehän se ruoka päätyy, joten ravinnon vaikutusta on ihan turha vähätellä, sanoipa professori Marina Heinonen mitä tahansa.

Sitten on tämä hermoasia. Kun minä, entinen sokerinarkkari, vaihdoin jokapäiväisen puolen kilon karkkipussini hieman terveellisempiin asioihin, niin johan vaihtui persoonallisuus kiukkuisesta kaikesta hermostuvasta, äkkipikaisesta naisesta rauhallisemmaksi ja hermonsa vain ääritilanteissa menettäväksi naiseksi. Kun sokeriherkut, light-tuotteet ja limpparit vaihtuivat isoihin annoksiin kunnon ruokaa ja raakaherkkuja, niin sain itseni takaisin, ihanaa! (Toki muutokseen vaikuttivat myös muut valinnat, jotka johtivat luonnollisempaan elämäntyyliin, kuten hormaalisen ehkäisyn poisjättö, kofeiinin poisjättö jne.) Silti, muutos on ollut valtava! Ja mikä ihaninta, arki kolmen vilkkaan (ja paljon heräilevän) lapsen kanssa ei tunnu enää ollenkaan samalla tavalla rankalta! Toki rankkaa se välillä on, mutta ei ylitsepääsemöttömän rankkaa.

Kevyempi arki ruuan avulla?

Puhtaan ja aidon ruuan ylistysvirttä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään! Haluan positiivisen kautta nyt kannustaa kaikkia teitä, jotka kamppailevat ”raskaan arjen” kanssa miettimään, että voisiko ruoka auttaa tekemään arjesta kevyempää? En välttämättä puhu nyt kiloista, vaan siitä fiiliksestä, mikä arjessa on.

Jokainen on yksilö, mutta uskon, että mahdollisimman vähän prosessoitu, eettisesti tuotettu, puhdas, ravintorikas, luonnonmukainen, lisäaineeton, sokeriton ja lähellä tuotettu ruoka on kaikkien kehoille ja mielille hyväksi, eikä varmasti aiheuta mitään ongelmia, vaan päinvastoin. Meillä syödään pääsääntöisesti näiden kriteerien lisäksi maidottomasti ja gluteenittomasti. (Maidottomuudesta ja gluteenittomuudesta on mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan, mutta jokainen voi näitä asioita tutkia ja kokeilla ja lukea esimerkiksi tämän Tomin kirjoituksen…)

Entäs sitten ”ne tilanteet”?

Pienen disclaimerin haluan tähän väliin lisätä. Koska elämä ei ole pelkkiä tiukkoja kaavoja ja kieltäytymisiä, niin haluan tuoda yhden sanan esille, ja se on rentous. Kaikesta huolimatta: on hyvä muistaa rentous. Se tarkoittaa sitä, että kun on löytänyt itselleen sopivan tavan syödä ja kokenut sen, millä tavalla hyvä ruoka vaikuttaa omaan kehoon ja mieleen, on vapaus olla rento eri tilanteissa! Kun sinä tiedät, mikä on sinulle parasta, opit valitsemaan vuosien saatossa automaattisesti itsellesi hyvän ravinnon joka tilanteessa. Et haali itsellesi huonoja ruokia, vaan haluat varmistaa aina kun mahdollista, että voit syödä juuri sellaista ruokaa, mikä on sinulle (ja perheellesi) hyväksi.

Mutta sitten, kun tulee tilanne, että ysikymppinen mummosi on leiponut sinulle korvapuustia ja istut siinä kahvipöydässä hänen kanssaan ja hän tarjoaa lämpimiään sinulle, niin todennäköisesti saatat valita sen korvapuustin syömisen pikemmin kuin ruuan alkuperästä kyselyn ja gluteenittomuuden vaatimisen. Ja sitten se kannattaakin syödä hymyissä suin se korvapuusti, jos sen syö. Ja jos olet sisäistänyt hyvinvoinnin periaatteet ravinnon suhteen, niin tässäkään tilanteessa et ”repsahda” etkä ”antaudu kielletyille herkuille”, vaan oikeasti tiedostavana, järkevänä, inhimillisenä ja sympaattisena ihmisinä otat vastaan sinulle rakkaudella valmistetun leipomuksen. Uskon, että rakkaus välittyy ruuissa, ja itse tällaisessa tilanteessa valitsen sen korvapuustin syömisen. Kuitenkin, tiedän myös henkilöitä, jotka ystävällisesti kertoavat mummolleen arvostavansa hänen vaivannäköään, mutta haluavansa kieltäytyä korvapuustista. Sekin toki on varmasti ok!

Tiedosta, ota selvää ja kyseenalaista!

Haluan kertoa tämän kirjoituksen kautta sitä, että valitse itse! Tiedosta, millainen ravinto tekee mitäkin sinulle, mutta päätä itse, mitä syöt. Älä syö aina sitä, mitä sinun eteesi vain sattuu tulemaan, vaan ota selvää ja jopa kyseenalaista! Ja sitten kun syöt, niin nauti. Jotta terveellinen ruokailu olisi miellyttävää ja pitkäkantoista, niin sen tulee olla herkullista – joka aterialla! Itse olen vankkumaton kulinaristi, ja voin luvata, että terveellinen ruoka voi olla ihan mieletön herkkusatsi, joka ikisellä ruokailulla! Eikä terveellisen ruuanlaiton tarvitse olla vaikeaa eikä aikaasyövää.

Monesti kotiäiditkin perustelevat epäterveellisten ruokien napsimista sillä, että ”eivät kerkiä syödä kunnolla” tms. Ja kyllä, itse olen myös usein juuri samassa tilanteessa, mutta olen löytänyt monia hyviä terveellisiä napsimisia, joita juuri näissä tilanteissa voin ottaa suuhuni ilman, että kaivan kaapista sitä kotiäitien leipää, Fazerin sinistä… Mutta niitä reseptejä sitten toisella kertaa!

Herkullisia, terveellisiä ja rentoja ruokailuhetkiä kaikille!

// Emmi

Leave a Reply 0 comments

Leave a Reply: