Haasta oma ajattelusi!

 

Onko sinulla kenties jokin asia, johon ryhtymisestä olet epävarma tai johon haluaisit ryhtyä, mutta et ole saanut tehdyksi? Jos on, niin luepa tämä teksti ja tee harjoitus, josta kerron. Saatat yllättyä.

Olen kirjoitellut monia tekstejä liittyen ajatteluun ja kieleen – tämä teksti on samaa sarjaa. Mielensisäiset asiat ovat erittäin tärkeässä osassa toivottuja muutoksia! Siksi mielensisäisiä asioita onkin niin mielenkiintoista tutkia ja opiskella! Välillä, kun olet pattitilanteessa tai muuten vain tahdot saada uutta freshiä näkökulmaa johonkin probleemaan, aseta tilanteesi ja ajattelusi ikäänkuin laboratoriokokeeseen. Nyt kerron yhden tavan tehdä tämä koe.

Miten harjoitus menee

Kun teet tätä harjoitusta, pyri luomaan elävä mielikuva jokaisesta kohdasta. Jokin, mihin asetan sinut pian miettimään, voi olla sellainen kohta, jota et ole koskaan ennen ajatellut, ja näin ollen se saattaa luoda sinulle täysin uuden neurologisen vasteen aivoissasi. Ja siis: parhaimmassa tapauksessa saatat saada jopa ongelmaasi ratkaisun! Jokin kohta saattaa tuntua hieman kummalta, ja jopa naurattaa. Mutta ei hätää, se on tämän harjoituksen tarkoitus: hämmentää ajatteluasi ja sitä kautta ehkä luoda jotakin uutta 🙂

Ota siis ongelma ja katso, mitä kysymykset tuovat mieleesi.

  1. Mitä tapahtuisi, jos tekisin/ryhtyisin?
  2. Mitä tapahtuisi, jos en tekisi/ryhtyisi?
  3. Mitä ei tapahtuisi, jos tekisin/ryhtyisin?
  4. Mitä ei tapahtuisi, jos en tekisi/ryhtyisi?

Voi olla, että olet nyt hieman hämmilläsi, että näitäkö juttuja minun nyt täytyisi alkaa miettimään. Kyllä, epäilyksistäsi huolimatta: kannattaa ehdottomasti kokeilla! Tämmöistä menetelmää on menestyksellisesti käytetty monissa vaikeissa tilanteissa. Tätä voi käyttää myös luovuuden apuna testattaessa, löytyykö jostakin ideasta uusia, vielä ajattelemattomia mahdollisuuksia.

Jos teet tämän, olisi kiva, jos tulisit kertomaan tänne, mitä sait aikaiseksi 🙂

// Emmi

Tämän tekstin apuna on käytetty kirjaa: Kielen taikaa – NLP:n Kielikirja. Velimatti Toivonen & Timo Kauppi. 1996. s. 224.

Leave a Reply 0 comments

Leave a Reply: