0
LIFW-agenttitarinoita 4/4: Vaikeista selkäkivuista kohti kivutonta, hyvinvoivaa tulevaisuutta!
Viimeinen agenttitarina on nyt käsillämme: Tiina, 33-vuotias tradenomiopiskelija Helsingin Tapanilasta valoittaa tänään elämäntarinaansa meille.
Arjen kuviot
Asun kahdestaan englantilaisen mieheni kanssa. Aloitin opinnot reilu kolme vuotta sitten, kun toteutin pitkäaikaisen haaveen/suunnitelman ja vaihdoin kahdeksan vuotta ilmailu-uraa lentokentällä koulun penkkiin! Tämä oli todella iso muutos, joka kysyi kanttia niin henkisesti kuin rahallisestikin. Mutta olen nauttinut joka hetkestä! Taakse jäi erittäin hektinen kolmivuorotyö, ja sen sijaan pääsin kuluttamaan kirjaston penkkejä. Opinnoissani loppusuora häämöttää ja tämä kesä on tarkoitus uhrata opinnäytetyölle. (Ja uusien elämäntapojen opettelulle tietenkin! )
Arki pyörii ystävien ja opintojen ympärillä ja lisäksi teen osa-aikaishommia henkilökohtaisena avustajana, josta nautin paljon. Olen myös intohimoinen reissaaja, ja olenkin viimeiset kahdeksan vuotta parhaani mukaan yrittänyt kiertää maailmaa, mutta tällä hetkellä suurempia reissuja ennen valmistumista ei ole.
Ruokahistoria: pitsaa, suklaata, maitorahkamaniaa, mutta myös vegeä ja paleota
Isäni on ammatiltaan kokki ja setäni on leipuri, joten ei ihmekään, että rakastan hyvää ruokaa ja hyvää juomaa. Meillä on kotona aina syöty “oikeaa ruokaa” ja kokattu itse sapuskat. Pidän myös itse ruoanlaitosta ja olen koko ikäni ollut kiinnostunut ravinnosta. Olenkin aina ajatellut, että yritän ravita kehoani mahdollisimman hyvin syömällä monipuolisesti, mutta kyllä leivät, pitsat ja suklaat eksyvät lautaselle silloin tällöin ja viinillä ja juustoilla herkutellaan viikonloput.
Pidän mehustamisesta ja vihersmoothieita olen tehtaillut jo useamman vuoden. Innostuin tutkimaan ravintoasioita enemmän, kun tajusin, kuinka suuri vaikutus ruualla on olotilaan ja terveyteen. Varsinkin äitini syöpädiagnoosin jälkeen yritin perehtyä paljon ravintoon ja se oli tavallaan herätys itsellekin, kuinka paljon omaan oloon voi vaikuttaa. Olen kokeillut erilaisia ruokavalioita aina vegaanisesta paleotyyppiseen ja olen käynyt myös pakollisen maitorahka-vaiheenkin läpi. Mutta netissä vaan on niin valtava määrä informaatiota, että tavallisen meikätallaajan on hirvittävän vaikea tietää, mistä edes aloittaa. Tietotulva on niin loputon, että tuli tunne välillä, voiko tässä laittaa mitään enää suuhun… Olen kaivannut pitkään perusmaalaisjärjellä laadittua ruokavaliota, joka on mahdollisimman luonnollinen ja ennen kaikkea sellainen, mitä voi toteuttaa loppuelämän.
Liikuntahistoria: todella monipuolisesta liikkumisesta sairauslomille
Olen nuorempana liikkunut ja harrastanut paljon, aina telinevoimistelusta koripalloon ja uintiin, mutta opiskeluiden ja työelämän myötä säännölliset harrastukset jäivät pikkuhiljaa pois, mutta kävin jumpissa, lenkkeilemässä ja uimassa, patikoimassa tai kiipeilemässä, mitä milloinkin.
Selkäni alkoi temppuilemaan jo parikymppisenä ja se paheni entisestään muutaman epäonnekkaan lumilautailussa tapahtuneen kaatumisen jälkeen. Niinkuin varmasti monella suomalaisella, alaselkäkivut alkoivat pahentua ja työterveydessä niitä hoidettiin särkylääkkeillä ja lihasrelaksanteilla. En ollut kummemmin ottanut selvää selkäkivuista ja oletin pitkään, että “it is what it is”, niihin täytyy vain tottua. Aina kun tuntui, että jumpat ja lenkit alkavat kulkea, ilmoitti selkä olemassaolostaan ja mars sairauslomalle -ja sohvalle.
Vaikeimmat ajat: kipupiikki, pyörätuoli, äidin saattohoito…
Välilevyvaivat jatkuivat ja vaikka olen aktiivinen tyyppi ja nautin haasteista ja seikkailuista, ennen pitkää minulle kehittyi pelko liikkumista kohtaan, sekä tietynlainen apaattisuus. Monia asioita, joita halusi tehdä, ei selän kunnon takia pystynyt ja lopulta lakkasin yrittämästä. Mitä enemmän selkä kipuilee, sitä enemmän sitä oppii ihminen välttelemään liikuntaa.
Liikkumattomuuskierre tietenkin pahensi selkäkipuja, joka meni kausissa: hyvinä aikoina liikun suht normaalisti, vaikka selkä on jäykkä ja kipuilee, huonompina aikoina en saa itse sukkia tai housuja jalkaan, kauppakassia nostettua tai en voi seistä suorassa. Pahimpina kertoina minut on jouduttu kantamaan lentokoneen vessaan tai hoitaa pyörätuolilla ulos koneesta ja sairaalan päivystykseen kipupiikille. Kerran olen juuttunut päiväksi 90° kulmaan vyötäröstä taipuneena, kun selkä jumahti autoreissussa. Köpöttelin kuin 100-vuotias konsanaan mieheni tukemana, joka totesi, että ihana kun on niin nuori ja vetreä vaimo…
Äitini syövän ja saattohoidon jälkeen oli takki aika tyhjä ja vaikkakin olenkin todella peruspositiivinen tyyppi, otti seuraava vuosi todella koville. Yritin selvittää työkuvioita ja suoriutua opinnoista. Seurauksena liikunta vaan jäi pariksi vuodeksi ja oma hyvinvointikin jäi vähän hunningolle. Rutiiniksi muodostuikin koulussa istumisen, koulun kirjastossa istumisen ja kotikoneella röhnöttämisen jälkeen sohvalla röhnöttäminen leffoja katsellen.
Omaan tilanteeseen havahtuminen
Havahduin kuitenkin viime vuonna siihen, että kolkytplusvuotiaana heräsin joka päivä selkäkipuihin ja olo oli jatkuvasti nuutunut ja väsynyt. Olen aina ollut ns. normaalin kokoinen (38-40 kokoinen) nainen, mutta paino on aina hilautunut ylös ja alas selän tilanteen mukaan, kieppuen 70 kilon ympärillä. Parissa vuodessa olin nyt kuitenkin kerännyt salakavalasti lähemmäs kahdeksan ekstrakiloa kannettavaksi ja oltiin jo lähempänä kahdeksaakymppiä… Päätin, että nyt on aika hoitaa sekä nainen, että selkä kuntoon! Olen vielä onnekkaassa asemassa, että pystyn tekemään selälleni jotakin, ja minusta itsestäni riippuu, meneekö se huonompaan vai parempaan suuntaan. Aloin hiljalleen käydä uimassa ja kävellä enemmän. Kaivoin fyssarin ohjeet kaapista pölyttymästä (ei ihmekään, että ne eivät olleet tuottaneet tulosta..), ja pikkuhiljaa pahimmat oireet ovat hellittäneet.
En ole ikinä harrastanut kuntosalia ja olen tällä hetkellä varmaan huonommassa kunnossa fyysisesti mitä ikinä. Vaikka olen aikoinani liikkunut paljon, huomasin, että omin avuin yksin takaisin kuntoon pääseminen ei olekaan niin helppoa! En oikein tiennyt mistä aloittaa ja pyörin epäsäännöllisesti ilman suunnitelmallisuutta taas jumpissa ilman ihmeempiä tuloksia.
LIFW-haasteeseen: Jotakin tarpeeksi yksinkertaista!
Olin kuullu Tomi Kokosta ja LIFW -haasteesta jo pari vuotta aikaisemmin 30 päivän ihmiskoe -dokumentin myötä. Kiinnostuin jo silloin hänen ruokafilosofiastaan, joka tuntui heti järkevältä, tarpeeksi yksinkertaiselta ja selkeältä. Olin pyöritellyt pitkään ajatusta jonkinlaisesta valmennuksesta, koska olin aika umpikujassa oman kuntoni kanssa ja toisaalta en uskaltanut (enkä halunnut) selkäni vuoksi osallistua sellaiseen valmennukseen, joka suoritetaan punttisalilla painojen kanssa. Halusin jotain, joka keskittyisi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja jota voisin ylläpitää loppuelämän, ei mitään kuureja tai rääkkitreenejä miljoona kertaa viikossa. Opiskelijabudjetti asetti myös omat haasteensa, personal trainerit jäivät todellakin skoopin ulkopuolelle. Sattumalta silmiini osui LIFW-valmennuksen mainos, jossa etsittiin Elämäntapamuutosagenttia ja tuntui, että se oli merkki juuri minulle! Ja tässä sitä ollaan.
Nyt jo kahden viikon jälkeen huomaan selkeän eron olossa, energiaa virtaa ja olen voinut tehdä kaikki treenit – jotkut liikkeet teen helpotetuilla versioilla, jos selkä ärhentelee. Vaikka selkä joskus kipuilee, on se kuitenkin 100 kertaa paremmassa kunnossa kun sohvalla maatessa ja itseasiassa vetreimmillään juuri treenien jälkeen. Liike on todellakin lääke. Pidän myös tästä valmennuksesta siksi, että treenit tehdään oman kehon painolla ja ne voi hoitaa vaikka omalla pihalla!
Ruokavalio on tuonut hirvittävästi energiaa arkeen ja se on itselle ollut todella helppo noudattaa tähän asti, suurin muutos on leivän ja kaiken “turhan” poisjättäminen. En enään napostele vähän väliä, vaan syön kunnon aterioita ja nälkä ei ole todellakaan vaivannut! Parasta on, että saan silti joka päivä nauttia todella hyvästä, maukkaasta ruoasta, mikä itselleni on lähes elinehto!
Tulevaisuuden mietteet
Haasteena minulle varmasti on yrittää pitää liikunta elämässäni säännöllisenä, eikä luovuttaa heti, jos tulee mutkia matkaan, mutta sitä tänne tulinkin oppimaan ja on hienoa, että tässä valmennuksessa keskitytään myös tähän henkiseen puoleen. Ei tarvitse vetää täysiä tunteja viisi kertaa viikossa jumpissa, treenistä voi nauttia ja sen voi äkkiä tehdä olohuoneessa tai omalla pihalla! Ja todella, sitä kehoa pitää muistaa myös huoltaa. Tuloksia näkyy jo tulevan tässä ajassa, farkut tuntuvat selvästi löysemmiltä!
Olen kiitollinen siitä, että pärjään 99 prosenttisesti ilman kipulääkkeitä ja olen vielä siinä vaiheessa, että minulla on mahdollisuus vaikuttaa ratkaisevasti selkäni kuntoon.
Yksi syy, miksi halusin Elämäntapamuutosagentiksi, on päästä kannustamaan kaikkia muitakin selkäkipujen kanssa painivia tarttumaan rohkeasti toimeen ja aloittaa selän huoltaminen, eikä asettamaan liikuntaa möröksi ja vaipua apaattisuuteen, niinkuin itselle kävi pari vuotta sitten.
LIFW valmennuksen FB-ryhmähenki on uskomattoman kannustava ja ihana, kun saa tukea ja apua nopeasti. Uuden boostin myötä asetinkin tavoitteeksi saada selkä kondikseen ja tietenkin päästä takaisin kuntoon ja voida hyvin, mutta myös vuoden sisällä olla elämäni parhaassa kunnossa, niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Ja nimenomaan lopullisesti! En malta odottaa, mitä ensiviikot tuovat tullessaan!
(Kuvat Tiinan kotialbumista.)
Tiina, mahtavaa, että olet agenttina! Saat ihan varmasti toivomasi kivuttoman tulevaisuuden ja muutkin hyvinvoinnin palaset kohdilleen!
// Emmi
P.S. Jos haluat lukea edellisetkin agenttitarinat, tässä linkit niihin:
Miiran tarina
Lauran tarina
J-P:n tarina
