Category Archives for "LIFW haaste"

Suolisto – kehon toiset aivot

Tietoisuus suoliston kunnon, aivojen toiminnan, sekä mielialan että painonpudotuksen välisestä yhteydestä on kasvanut huimasti viime vuosien aikana.

Suolistomme reagoi jopa yllättävän nopeasti syömäämme ruokaan. Äskettäin Naturessa julkaistun tukimuksen mukaan suolistomme mikrobisto reagoi jopa päivien sisällä muutoksiin ruokavaliossa.

Haluankin tässä tuoda kaksi tärkeää kysymystä esille:

  • Voiko vääränlainen suoliston bakteerikantamme tehdä meistä ylipainoisia?
  • Voiko suolistobakteerikantojen muuttaminen ruokavaliolla auttaa meitä laihtumaan pysyvästi?

Seuraavat seikat ovat nykytietämyksen valossa kiistattomia:

  • Suolistomme bakteerikanta vaikuttavaa aivojemme välittäjäaineiden tuotantoon ja toimintaan, vaikuttaen oppimiskykyymme, muistiimme, näläntunteeseen ja siihen miten stressi vaikuttaa mielialaamme.
  • Sillä on olennainen rooli elimistömme tulehdustasojen hallinnoimisessa, ja nykyään tiedämme kroonisen matala-asteisen tulehduksen olevan vahvasti linkitetty lihavuuteen.
  • Sillä vaikuttavat kehomme energiankäsittelyä, nälkää ja aineenvaihduntaa sääteleviin hormoneihin, kuten insuliiniin, leptiiniin ja greliiniin. Bakteeristo voi jopa suoraan vaikuttaa aineenvaihduntasi nopeuteen!

Optimoimalla suolistomme bakteerikantoja tekemään työtä puolestamme (tai ainakin saada ne olemaan tappelematta kesäkiristelyämme vastaan) on siis hyvinkin tärkeä aihe mikäli haluat tuloksia!

Enemmän ja enemmän vaikuttaisi siis siltä, että luonnonmukaisten ja käsittelemättömien ruokien syömisellä voi olla enemmänkin vaikutuksia terveyteemme suorasti ja epäsuorasti, kuin tähän mennessä on ajateltu.

Eli…⬇️

Muista panostaa suoliston hyvinvointiin päivittäisillä valinnoilla. Ruokavalion ei tarvitse olla (eikä pidäkään olla) täydellinen, vaan kokonaisuus ratkaisee. Itse noudatan 80/20 sääntöä eli syön 80% sitä ruokaa, jonka tiedän tomivan elimistölleni. Ja ruokaa, joka tukee suoliston normaalia toimintaa. 20% on mitä milloinkin ja vapautta pitää olla.

Konkreettisia vinkkejä suolistoa tukevien ruokien suhteen:

  • Hapatetut ruoat kuten hapankaali
  • Suoliston bakteerikantaa tukevat juomat, kuten Boris-juoma tai Puhdistamon Kombucha-juoma
  • Kasvikset ja marjat

Suoliston bakteerikantaa mahdollisesti häiritsevät ruoat:

  • Raffinoidut viljatuotteet
  • Käsitellyt maitotuotteet
  • Valkoinen sokeri
  • Liiallinen alkoholin käyttö
  • Stressi (Juu ei ole ruoka, mutta tärkeä pointti :))

Terveisin,

Tomi Kokko

Ps. Lauantaina pidän ilmaisen webinaarin, jossa kerron lisää tärkeitä vinkkejä pysyvän painonpudotuksen saavuttamiseksi, ja ennen kaikkea mitä käytännön steppejä tarvitset ottaaksesi koko homman haltuun! Paikkoja rajoitetusti, joten varaa alta omasi!

 

[button_1 text=”VARAA%20PAIKKASI!” text_size=”28″ text_color=”#ffffff” text_bold=”Y” text_letter_spacing=”0″ subtext_panel=”N” text_shadow_panel=”Y” text_shadow_vertical=”1″ text_shadow_horizontal=”0″ text_shadow_color=”#ffff00″ text_shadow_blur=”0″ styling_width=”40″ styling_height=”30″ styling_border_color=”#000000″ styling_border_size=”0″ styling_border_radius=”6″ styling_border_opacity=”100″ styling_gradient_start_color=”#0076ff” styling_gradient_end_color=”#35b4ff” drop_shadow_panel=”N” inset_shadow_panel=”N” align=”center” href=”https://bit.ly/2EaCiyB”/]

 

 

Tuhoavatko lyhyen tähtäimen tavoitteesi pitkän tähtäimen visiosi?

Miten määritellään onnistunut dieetti? Tilastollisesti katsottuna tiedämme, että yli 95% painonopudottajista saa kilot takaisin viimeistään kolmen vuoden sisään dieetin aloittamisesta. Termi dieetti itsessään on siis väkisinkin haasteellinen, kun onnistumista koitetaan määritellä. Meillä kaikilla on jonkinlainen käsitys siitä, että dieettaaminen tarkoittaa määritelmällisesti jotain, mikä aloitetaan ja mikä myös lopetetaan – Ennemmin tai myöhemmin, ja yleensä ennemmin.

Elämme monestakin syystä jojodieettikulttuurissa: Haluamme näyttää hyvältä tiettynä kesäkuun viikonloppuna, mahtua häämekkoon, ja olla hoikassa kunnossa tietyssä tapahtumassa. Onnistunut dieetti voidaan määritellä siis näissä tapauksissa siten, että jos painonpudotus toteutui halutun ajan sisällä, dieetti on onnistunut. Suuri osa pikadieeteistä itse asiassa toimii! Ja nimenomaan sen aikaa kun dieetillä ollaan, mutta mitä tapahtuu kun häämekkoon on mahduttu ja elämä jatkuu? Vasta vuosien painonpudotus-lihomis-kierteen jälkeen usein havahdumme siihen, että onnistumista ei oikeastaan kannata määritellä tällä tavalla. Tarvitsemme modernit työkalut ja pitkän tähtäimen vision.

Tuhoavatko lyhyen tähtäimen tavoitteesi siis pitkän tähtäimen visiosi? Mitä jos saavuttaisit kerralla pysyvät tulokset, ja katkaiset jojokierteen kerrasta? Mitkä ovat kriittiset erot tyypillisen pikadieetin ja esimerkiksi LIFW Face to Face -haasteen välillä?

Perinteinen pikadieetti:

  • Lyhyen tähtäimen tavoitteet
  • Suuri kalorivaje ja rajattu ruokavalikoima
  • Korkea määrä aerobista liikuntaa
  • Työkaluina hetken motivaatio ja itsehillintä
  • Ei keskitytä tapojen, aktiivisen arjen ja ruokasuhteen muuttamiseen
  • TULOKSET:
    • Paino putoaa nopeasti, ja osa pudotetusta painosta on lihasmassaa ??
    • Aineenvaihdunta hidastuu ja kilot tulevat helpommin takaisin
    • Pysyviä tapoja ei ole muodostettu, ja kasautunut nälkä sekä stressi tuovat kilot ekstrana takaisin

LIFW Face to Face -haaste:

  • Kehitetään tavoitteet, jotka tukevat pitkän tähtäimen visiotamme
  • Ei keskitytä kalorienlaskentaan, vaan vanhojen tapojen kitkemiseen ja uusien muodostamiseen
  • Muutetaan omaa suhtautumista ruokaan
  • Opetellaan hallitsemaan stressiä ja välitöntä ympäristöä itsehillinnän sijaan
  • Luodaan pysyviä rutiineja aktiivisen elämän, treenin ja ruokavalion ympärille
  • Rasvaa pudotetaan maltillisesti, ja lihasmassaa kehitetään ylläpitämään aineenvaihduntaa
  • TULOKSET:
    • Paino putoaa maltilla, mutta siitä lähes kaikki on rasvaa!
    • Lihasmassa kasvaa??  Aineenvaihdunta pysyy ennallaan
    • Pysyviä tapoja on luotu ja vanhoja ajatusmalleja kitketty
    • Tulokset ovat helposti ylläpidettävissä
    • Ei edes tuntunut, että ollaan dieetillä!

——

Tomi

Seuraava LIFW Face to Face -haaste alkaa tiistaina 2.10 – Ilmoittautumiset sulkeutuvat sunnuntaina 23.59! Katso lisätietoja alta:

 

[button_1 text=”HALUAN%20MUKAAN!” text_size=”24″ text_color=”#ffffff” text_bold=”Y” text_letter_spacing=”0″ subtext_panel=”N” text_shadow_panel=”Y” text_shadow_vertical=”1″ text_shadow_horizontal=”0″ text_shadow_color=”#ffff00″ text_shadow_blur=”0″ styling_width=”40″ styling_height=”30″ styling_border_color=”#000000″ styling_border_size=”0″ styling_border_radius=”6″ styling_border_opacity=”100″ styling_shine=”Y” styling_gradient_start_color=”#00e5ff” styling_gradient_end_color=”#35c7ff” drop_shadow_panel=”N” inset_shadow_panel=”N” align=”center” href=”https://leaninfiveweeks.com/helsinki”/]

 

Polta rasvaa olemalla kiitollinen

Puhun paljon kiitollisuudesta ja sen lukuisista vaikutuksista kaikkeen mitä teemme. Miten aloitit aamusi tänään? Oliko mielessäsi jokin asia mistä olit erityisen kiitollinen, vai oliko ensimmäisenä mielessä jokin stressaava asia elämässäsi, tai vaikkapa ihan vaan yleinen ”lauantaifiilis”.

Miksi kiitollisuus on niin tärkeää? Ja miten ihmeessä sillä voi polttaa rasvaa?

Oli tavoitteesi sitten pudottaa painoa, kehittää ihmissuhteitasi tai edetä työelämässä, moottoriksi näille kaikille tarvitaan Visio. Isolla Veellä. Palataan rasvanpolttoon, joka on yksi osa elämäntapamuutostasi. Ilman visiota askel tuntuu raskaalta, makeannälkä yllättää, treenit tuntuvat turhalta kärsimykseltä, ja tulosten saaminen tuntuu kestävän ikuisesti.

Visiota ei voi rakentaa vihan, välinpitämättömyyden tai muun neutraalin tai negatiivisen tunteen varaan. Tässä sinulle vertaus: Autossasi voi olla kuinka tehokas moottori tahansa, mutta moottori on käytännössä hyödytön ilman avainta, jota ilman moottorin teho on olemassa vain käyttämätömänä potentiaalina. Olen hyvin vakuuttunut siitä, että kiitollisuus on avain Visiosi avaamiseen. Kiitollisuus on avain, joka asettaa päiväsi, tunteesi ja tekosi heti aamusta oikeille raiteille.

Kiitollisuus ei tarkoita sitä, että elämäntapamuutos, rasvanpoltto, lihaskasvu tai uralla eteneminen olisi sen jälkeen itsestäänselvyys. Kiitollisuus kuitenkin avaa meistä sen puolen, joka löytää rankasta treenistä huumoria, raskaista askelista hieman keveyttä, pimeästä yöstä hieman valonpilkkuja, ja kaikkien haasteittemme keskellä merkityksen, joka auttaa meitä muistamaan Visiomme. Silloin Visio lähettää terveisensä meille takaisin, ja muistuttaa, että vaikka matkaa olisi kuukausi, vuosi tai kymmenen vuotta, on matkan jatkaminen kaiken sen arvoista.

Kiitollisin terveisin, Tomi

ps. Tiistaina 2.10. aloitamme ensimmäisen LIFW Face to Face -haasteen uudella Centerillämme – Katso lisätietoja alta! 

[button_1 text=”HALUAN%20MUKAAN!” text_size=”22″ text_color=”#ffffff” text_bold=”Y” text_letter_spacing=”0″ subtext_panel=”N” text_shadow_panel=”Y” text_shadow_vertical=”1″ text_shadow_horizontal=”0″ text_shadow_color=”#ffff00″ text_shadow_blur=”0″ styling_width=”18″ styling_height=”22″ styling_border_color=”#000000″ styling_border_size=”0″ styling_border_radius=”6″ styling_border_opacity=”100″ styling_gradient_start_color=”#00f1ff” styling_gradient_end_color=”#357cff” drop_shadow_panel=”N” inset_shadow_panel=”Y” inset_shadow_vertical=”0″ inset_shadow_horizontal=”0″ inset_shadow_blur=”0″ inset_shadow_spread=”1″ inset_shadow_color=”#ffff00″ inset_shadow_opacity=”50″ align=”center” href=”leaninfiveweeks.com/helsinki”/]

 

JP:n matka LIFW-valmennuksessa: ”Tämä on ollut parasta, mitä minulle on aikoihin tapahtunut!”

 

On aika katsastaa yhden agentin mietteitä menneestä LIFW-valmennuksesta. Tässä siis agenttimme JP:n ajatuksia ja kokemuksia:

Todella loistava, juuri minulle sopiva juttu!

On tullut aika vetää omaa viiden viikon haastettani kasaan ja pohtia, mitä tuli tehtyä ja mitä jatkossa tapahtuu. Tämä haaste on ollut kohdallani kyllä todella loistava juttu. Se, että minut valittiin elämäntapamuutosagentiksi, on kyllä parasta, mitä minulle on aikoihin tapahtunut! Olin vielä niin voimakkaasti ”sitten joskus voisi tehdä jotakin”- moodissa, että en olisi varmasti lähtenyt mukaan haasteeseen, jos ei onni olisi potkaissut ja päästänyt minua agenttihommiin.

Jo alussa päätin, että tämä viisi viikkoa mennään ihan täysillä ja annetaan haasteelle täysi mahdollisuus onnistua. Osaltani kaikki menikin täydellisesti! Kelit suosivat, keho ei missään vaiheessa laittanut vastaan muutoksille ja henkistä hyvää tuli hyvin nopeasti, kun huomasin oloni parantuvan ruokavaliolla heti haasteen alussa. Treenien osalta haasteen mukanaan tuomat lyhyet HIIT-tyyliset rykäisyt osuivat elämäntilanteeseen paremmin kun hyvin. Oli hyvin hankala keksiä tekosyitä treenaamattomuudelle, kun treeni otti aikaa vain sen parikymmentä minuuttia ja lähes kaikki treenit pystyy tekemään omalla takapihalla tai olohuoneessa.

Haasteen aikana samoja treenejä toistettaessa oli ihan uskomatonta huomata, miten tulokset kehittyivät ihan vain parissa viikossa. Uskallan väitää, että eniten tähän olivat syynä muutokset ruokavaliossa. Ei se minun olematon lihaskunto varmasti parissa viikossa mihinkään ollut parantunut juurikaan, mutta kone pääsi hyrräämään paremmin oikealla polttoaineella treenatessakin.

Tärkeimpänä henkiset muutokset

Viisi viikkoa meni siis oikeastaan älyttömän hienosti. Mitään takaiskujakaan ei tullut ja tulokset olivat sen mukaisia. Kuntotesteissä parannusta tuli ihan jokaisella osa-alueella ja painoa suli matkalle vähän yli 6kg.

Suurimpana onnistumisena kuitenkin näkisin henkisen puolen ”kirkastumisen” ja arkeen ilmestyneen lisäenergian. Jaksan aivan erilailla touhuta lasten kanssa ja virtaa riittää vaikka muille jakaa! Ajatukset ovat myös hiljalleen kokeneet aikamoista muutosta. Oman itseni asettaminen priolistalla ylemmäs ja sen pohdiskeleminen, mitä oikeasti haluan tehdä ja mihin intohimoani suuntaan, ovat kaikki tämän viisiviikkoisen ansiota. Noilla henkisen puolen asioilla on myös eniten työstettävää vielä. Vaikka fyysisenkin kunnon kohottamisessa vielä töitä riittää vaikka kuinka, on silti isoin haaste varmasti tuolla henkisellä puolella: oman itsen hyväksyminen, intohimon kohteen löytäminen…

Sitten jatkoryhmään!

Haasteen jälkeen olen siirtynyt jatkoryhmään jatkamaan ainakin vuodeksi Tomin ja muun porukan ohjauksessa. Ensisijainen syy siihen, että en jatkanut omillani, vaan halusin vielä lähteä syventämään haasteessa omaksuttua, on yksinkertaisesti se, että olen aikaisemmin useita kertoja saanut aikaiseksi omintoiminkin samansuuntaisia ”intopuuskia”, mutta homma on loppunut lyhyeen ja olen taas palannut takaisin vanhojen tapojeni pariin.

Nyt halusin todellakin onnistua ja tehdä näistä tavoista rutiineja. En kokenut olevani vielä valmis ylläpitämään näitä rutiineja itsekseni, vaan halusin lähteä mukaan vielä tähän innostavaan ja kannustavaan porukkaan. Eikä ole kyllä tarvinnut katua! Uudet asiat, jotka jatkoryhmässä ovat vastaan tulleet, ovat motivoineet ja haastaneet sopivasti. Myös vertaistuki on minulle tärkeää ja sitä tuolta totisesti on saatavilla.

Ei pelkkää auringonpaistetta

Koko aika ei tietenkään ole ollut pelkkää auringonpaistetta, vaan väliin on mahtunut tietenkin niitä haastaviakin päiviä, kun ei ole huvittanut treenata tai on tehnyt mieli lipsua hieman ruokavaliosta. Olen antanut silloin itselleni luvan muokata viikko-ohjelmaa, kunhan olen tehnyt itseni kanssa ensin sopimuksen siitä, että tämän jälkeen homma taas jatkuu kovempaa kun koskaan. En siis juurikaan ole jättänyt treenejä väliin, vaan jos on ollut oikein haastava päivä, olenkin pitänyt palauttavan päivän ja siirtänyt treenit odottamaan jollekin sellaiselle päivälle, jolloin olin suunnitellut pitäväni huilia. Fyysinen kunto ei toki vielä ole lähelläkään sitä, mitä haluaisin sen olevan, mutta onhan tässä loppu elämä aikaa sitä kohti omaan tahtiin kulkea!

Jos vielä mietit, kannattaako LIFW-haasteeseen pompata mukaan, niin älä mieti enää! Viisi viikkoa on lyhyt aika rytistää täysillä ja haastaa itseään, mutta se on aika loistava alku parempaan loppuelämään.

Kuvat JP:n kotialbumista

Kiitos JP agenttiudestasi ja ajatustesi jaosta, huikeasti olet haasteen vetänyt!

// Emmi

Agentti puhuu 4/4: Minun Green Monsterini

 

Tänään lopetamme Agentti puhuu -postaussarjan kevyesti Lauran Vihreään Mosteriin! Lukaiskaa Lauran ohje ja ottakaa mallia 🙂

Vihreä smoothie on minulle ennen kaikkea päivän raikastusannos ja ihana tapa varmistaa kunnon lataus kasvisten ravintoaineita ja vitamiineja! Haluan pitää smoothieni kevyenä ja raikkaana, minkä vuoksi en käytä siinä öljyä tai avocadoa. Nesteenä käytän vettä ja joskus, kun kaipaan ruokaisuutta (tai herkullisuutta) lisään sekaan kookoskermaa tai tocoa.

Oma versioni vaihtelee päivästä toiseen, mutta lempikomboni on alla. Tämä on iso satsi, mutta tulee syödyksi kerralla kuitenkin helposti.

Lauran GM

vihreä omena
pätkä inkivääriä
puolikas kurkku
puolikkaan sitruunan mehu
selleritanko
2 kiiviä
pinaattia
teelusikallinen supervihreää
ripaus suolaa ja sitruunajauhetta
Noin 2dl vettä

Kiitos Laura postaussarjan vihreästä lopetuksesta!

// Emmi

Agentti puhuu 3/4: Kumpi toimii elämässäni paremmin, vanha tapa syödä vai uusi tapa syödä?

 

No niin, nyt mennään jo toiseksi viimeisessä ”Agentti puhuu”-postauksessa. Tänään mietintöjään meille valaisee Miira. Miira miettii, miksi hän ei ole tyypillinen aamupuuroihminen ja miten hänen elämäntyyliinsä sopii juuri tämä LIFW-tyylinen ruokavalio. Miiran esittelyn voit lukea täältä: klik!

”Muista syödä aamupala, muuten et ikinä laihdu!”

Vihaan aamupalaa. Rakastan aamukahvia. Näin karmean väärinoppineesti olen aamuni vuosien ajan viettänyt – ja aina olen saanut samat saarnat: ”Muista syödä aamupala, muuten et ikinä laihdu!”. Olen silmät syyllisyydestä kiiluen silti jättänyt aamupalan väliin, kun se vaan on niin vastenmielistä. Kun yritän lapata kaurapuuroa silmät ristissä väkipakolla äänihuulia kohden, vääntyy naama inhoon.  Hoen mielessäni: ”Syö niin laihdut, syö niin laihdut” bikinimallin ura tulevaisuudessa siintäen. Toinen hankaluuteni on hektinen työni, jossa ei totta vie tylsää päivää näe, eikä sen puoleen myöskään säännöllisiä ruokatunteja. Minulle on tolkutettu, että syödä pitää 2-3 tunnin välein, ettei tule nälkä – koska nälässä tekee aina huonoja valintoja. Mutta ihminen ei ole saanut ruokaa kivikaudella kahden tunnin välein verensokerinlaskun minimoimiseksi, vaan ruokaa on syöty silloin, kun sitä on ollut ja paastottu silloin, kun sitä ei ole ollut. Kysymys on lopulta ollut omalla kohdallani valinnoista. Jostakin syystä kiireistä elämää viettäessä hampurilainen rapeine ranskalaisineen tuntuu loistavalta ateriavaihtoehdolta. Ei mitään väliä mitä sinne suuhun laittaa ja onhan sen tietenkin ansainnut, koska kiirettä pitää: ruuhkavuodet ja kaikki…

Nyt kun elämäntapamuutokseni on kestänyt jo kolmatta vuotta näissä ruuhkavuosissa ja 29 kiloa on pudonnut painoa, ymmärrän, että valinnoilla on väliä. Elämäntapamuutokseni on saanut lisäbuustia käynnissä olevasta Lean in Five Weeks -haasteesta ja olen saanut luvan elää elämääni juuri minulle sopivalla tavalla. Ei ole pakko tunkea sitä kaurapuuroa silmät kyynelissä kitusiin, vaan sen sijaan lisään aamukahviini hyviä rasvoja, jotka antavat hitaasti energiaa siihen asti, kunnes minulla on nälkä. Enää en syö pussillista ruisleipää päivässä, vaan minulla on ihania, vihreitä kasviksia aina nykyään pöydällä, pakastimessa ja jääkaapissa. Olen alkanut äitini iloksi tekemään ihan oikeita, lämpimiä, kasvis- ja proteiinipitoisia ruokia. Syön niitä kun minulla on oikeasti nälkä sen sijaan, että vaanisin kellon viisareita hullunkiilto silmissä ruokaa jatkuvasti kehoon lapaten. Teen vihersmoothien eli Green Monsterin ja saan siitä päivän vitamiinit samalla kuin se hellii ja rauhoittaa IBD:n runtelemaa suolistoani. Olo on pirteä, jaksan urheilla ja paino on jälleen lähtenyt laskuun. Tuntuu hyvältä, tuntuu oikealta ja juuri niin yksinkertaista syömisen kuuluukin olla!

Miiran GM:

1 tölkki kookosvettä

1 mitta mansikanmakuista proteiinijauhetta

puolikas banaani

lehtikaalia 3 isoa lehteä

pinaattia kourallinen

1/3 kurkku

1 avocado

1 vihreä omena pestynä kuorineen

(Kuvat Miiran kotialbumista.)

Kiitos Miira Vihreän Monsterisi jakamisesta! Kiitos, että annat muillekin rohkaisua kuunnella omaa itseään ja löytää se jokaiselle oma, paras tapa syödä.

// Emmi

Agentti puhuu 2/4: Miksi syön puhdasta ruokaa?

 

Tänään agentti, joka puhuu, on Tiina. Ja paljon puhuukin, kannattaa ehdottomasti lukaista koko teksti läpi, meinaan aihe on tärkeä ja mielenkiintoinen! Jos et ole vielä lukenut Tiinan esittelyä, niin sen voit lukea täältä: klik!

Light-tuotteiden suurkuluttaja

Vaikka meillä kotona tehtiinkin paljon ruokaa itse ja hyvä ruoka on intohimoni, nuorena opiskelijana yksin asuessani ruokapuoli keskittyi kuitenkin lähinnä helppouteen. Olen aina tykännyt syödä “terveellistä” ruokaa, enkä ollut kummoinen kokki itse, joten ruoka oli yksinkertaista peruskamaa: puuroa, linssejä, pastaa, papuja, valmisruokaa, salaattia, leipää ja paljon maitoa.

Olin light-tuotteiden suurkuluttaja, sillä yritin kaikin tavoin välttää öljyä ja rasvaa. Sokeria piti vältellä myös kaikin tavoin ja kahviin laitettiin aina pari hermesetasta, äidiltä opittu tapa. En ole ikinä laskenut kaloreita, mutta niinkuin monet nuoret naiset ainakin silloin ajattelivat, kaloreita oli ehdottomasti vältettävä. Toki sitten sunnuntaisin maattiin kavereiden kanssa sohvalla pizzaa, limua ja karkkia nauttien, josta sitten podettiin huonoa omatuntoa seuraavina päivinä.

Väsymystä ja vetämättömyyttä

Jossakin vaiheessa aloin ihmetellä jatkuvaa väsymystä ja vetämättömyyttä. Tottakai ajoittain aika stressaava kolmivuorotyö höystettynä tupakoinnilla ja parikymppisen innokkaalla juhlimisella oli resepti huonoon oloon, mutta tällöin kuitenkin liikuin aktiivisesti, pidin huolta kunnostani ja yritin syödä muutoin suht terveellisesti (tai terveellisesti omien tietojeni mukaan…). Mittautin tällöin varmuudeksi kilpirauhasarvot, jotka olivat aika alhaalla, mutta eivät kuitenkaan vielä selittäneet yksinään olotilaani. Mikään ei varsinaisesti ollut vialla, mutta en ikinä tuntenut itseäni energiseksi.

Aloin tutkia enemmän ravintoasioita, kun etsin tietoa kilpirauhasen toiminnasta ja sitä tukevasta ruokavaliosta. Itseasiassa yksi asia, mikä minut aikanaan herätti ajattelemaan aitoa ruokaa ja näitä lightjuttuja, oli pienen, viskeihin erikoistuneen ravintolan baarimikko. Kaikista pienpanimon erikoisluomusiidereistä ja viineistä mitä ravintolassa oli tarjolla, erehdyin kysymään, olisiko mitään light-siideriä. Baarimikko katsoi epäuskoisesti ja naurahti, että onhan heillä, mutta enemmän vahinkoa siitä ja kaikesta siihen lisätyistä aineista on kropalleni kuin aidosta kunnon omenasiideristä. Jostakin syystä tämä aikoinaan kolahti ja aloitti jonkunlaisen ajatusprosessin ja matkan kohti puhtaampaa ruokaa ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin etsintää.

Irti tupakasta

Tupakointi oli yksi asia mistä olin pitkään halunnut päästä eroon, mutta se oli yksi niistä “no sitten ensi viikolla” -projekteista. Olo oli kuitenkin jatkuvasti tukkoinen ja huono ja itselläni oli koko ajan vähän huono omatunto tupakanpoltosta. Viimeinen niitti oli äitini sairastuminen syöpään: sen jälkeen päätös oli loppupeleissä helppo ja tupakka jäi.

Muutenkin aloin kiinnittämään paljon enemmän huomiota terveyteeni ja aloin lukemaan enemmän ravinnosta ja siitä, miten syömämme ruoka vaikuttaa elimistöön. Elintarvikkeiden pakkausselosteet alkoivat kiinnostamaan ja samalla ruuan ravintoarvot: millä oikeastaan ravitsen kroppaani, mitä rakennusaineita se syömästäni ruuasta saa. Tuntuu hullulta, että ihminen voi syödä päivässä vaikka kuinka paljon saamatta kuitenkaan oikeastaan mitään tärkeitä ravinteita. Aloin pikkuhiljaa ymmärtää, miten järisyttävän monimutkainen ja hieno kokonaisuus ihmiskeho on, ja miten paljon erilaiset tekijät hyvinvointiimme vaikuttaa. Huomasin, että mitä paremmin ja parempilaatuista ruokaa syön, sitä paremmin voin. Aloin ymmärtää ajatuksen fraasin “olet mitä syöt” ja “anna ruoka olla lääkkeesi” takana. Sain myös kokea muutamia konkreettisia kokemuksia ruokavalion vaikutuksista mm. kalaöljyn lisäämisestä ruokavaliooni ja sen vaikutuksesta mielialaani.

Hormaalinen akne yllätti

Toinen pysäyttävä juttu tapahtui muutama vuosi sitten, kun luultavasti erittäin stressaavan elämäntilanteeni vuoksi yhtäkkiä leukaperiini ja poskiini alkoi muodostumaan näppyjä. Näpyistä muodostui finnejä, finneistä nopeasti paiseita ja yhtäkkiä minulla olikin käsissäni (tai naamassani kirjaimellisesti) hormonaalinen akne. Yritin hoidattaa sitä kosmetologilla ja erilaisilla rasvoilla pitkään tuloksetta, kunnes törmäsin kirjoituksiin ruokavalion ja stressin vaikutuksista ihoon. Lopetin kaikki ylimääräiset ihonhoitotuotteet ja hoidot, palasin perusrasvoihin ja päätin kokeilla jättää pariksi kuukaudeksi pois kaikki maitotuotteet, viljat ja lihan, sekä kaikki, mikä voisi kehossani aiheuttaa tulehdusta.

Hitaasti mutta varmasti kuukauden jälkeen kipeät paiseet alkoivat pienentyä eikä uusia enää ilmaantunut. Puolen vuoden kuluttua leukapielissä ja kaulassa olivat enää muistona arvet. Maitotuotteet jätin tuolloin pysyvästi ruokavaliostani pois, lukuunottamatta silloin tällöin tapahtuvaa juusto- tai jäätelö herkuttelua. Kahviakin opettelin juomaan mustana tai kauramaidolla.

Kaiken sen tietomäärän edessä

Ongelma kaikessa tässä minulle on kuitenkin tiedon määrä. Sitä on tarjolla rajattomasti ja erilaisia ruokavalioita varmasti yhtä paljon kun on ravintoeksperttejä. On aika vaikea haarukoida tietoa internetin syövereistä saati sovittaa sitä omaan elämään niin, että arki pysyy mielekkäänä. Välillä tiedon tuska vei kaupassa tämän tytön lamaannukseen. Jos ostankin kalaa, pitääkö tietää onko se viljeltyä vai ei, ja mistä tiedän millä rehulla se on syötetty, onko siinä oikea rasvakoostumus ja niin edelleen.. Siinä jäi muutaman kerran kalat ostamatta, kunnes päätin ottaa maalaisjärjen takaisin peliin mukaan.

Kiireisinä päivinä sitä ei todellakaan aina jaksa miettiä parasta mahdollista vaihtoehtoa, vaan helppous ja nopeus ratkaisevat. Ideaalimaailmassa tietenkin kaikki söisivät vain luomutuotettua lähiruokaa ja marjastaisi ja sienestäisi kaiken tarvittavan, mutta se ei valitettavasti minun arjessani varsinkaan opiskelijabudjetilla ole lähelläkään mahdollista. Päasiallisin lähteeni ruuan hankintaan on toistaiseksi vielä lähiAlepa…

Ruokavalion perusperiaatteita

Itselläni liian monimutkaiset ruokavaliot ja “säännöt” rupeavat vain ahdistamaan ja stressaamaan. Olen ollut sekä ruuan, että liikunnan kanssa vähän joko-tai-tyyppiä, mutta viime vuosina olenkin pyrkinyt aktiivisesti opettelemaan rennompaa ajatusmallia. Kaikki pienetkin muutokset vievät oikeaan suuntaan, teen muutoksia kaikkeen, mihin tällä hetkellä pystyn ja mitä voin pitkällä tähtäimellä sisällyttää arkeeni. Opettelen ja lisäilen juttuja pikkuhiljaa.

Minulle “puhdas ruoka” ei välttämättä tarkoita pelkästään luomua, tai ruokaa, jossa ei ole minkäänlaisia lisäaineita. Tarkoitan enemmänkin ruokia, joissa ei ole hirveän montaa prosessointivaihetta, ruokaa, josta pystyy vielä tunnistamaan sen, mistä se on tehty. Uskon, että näin “luonnollisessa” muodossa siinä on eniten ravintoaineita ja kehoni pystyy niitä parhaiten hyödyntämään. Ruuan alkuperä on myös alkanut kiinnostamaan, sekä tapa, millä se on tuotettu.

Herkuttelua ja uusia reseptejä

Minun tekee kyllä mieli herkutella siinä missä kaikkien, mutta yritän valita ruokia, jotka tekevät minulle myös hyvää. Kookosta, taatelia, avocadoa… Kaloreita niissäkin on varmasti enemmän kuin tarpeeksi, mutta noita olen nautiskellut hyvällä omallatunnolla, koska tiedän, että tuollaiset ruoka-aineet ravitsevat enemmän kuin vaikkapa limu, sipsit tai karkkipussi. Jälkimmäisethän eivät oikeastaan sisällä mitään, mitä kroppani tarvitsisi. Ja rehellisesti nyt totean, että mitä vähemmän sellaisia syö, sitä vähemmän niitä tekee mieli. Nykyään esimerkiksi energiajuoman haju tuntuu omaan nokkaani aika hirveältä.

Olen oppinut nauttimaan kokkauksesta ja rakastan kokeilla uusia reseptejä – se on aika meditatiivista puuhaa. Käyn keräilemässä luonnosta kuusenkerkkiä, pihlajanmarjoja ja sieniä, ja viime aikoina olen alkanut kiinnostumaan villiyrteistä, haluan oppia niistä lisää.

Ruoka on nautinto ja energian tuoja

Ruuan pitäisikin olla ennen kaikkea nautinto, mukava asia, eikä stressin ja ahdistuksen aihe. Sen lisäksi se on tietenkin kehon bensiiniä ja haluan antaa keholleni mahdollisimman laadukasta sellaista. Haluan nauttia arkielämästä ilman jatkuvaa stressiä ruuasta, aikataulutuksesta tai kaloreista. Yritän pitää negatiiviset fiilikset pois syömisestä ja ruuasta. Jos päätän herkutella ja syödä jotakin muuta, on turha asiasta potea huonoa omaa tuntoa: nauttii siitä sitten kunnolla sen kerran! Niin kuin Tomi videollaan sanoi, kokonaisuus ratkaisee, kun syö suurimmaksi osaksi hyvin, niin sitten myös silloin tällöin voi herkutellakin, myös niillä ei-niin-järkevillä ruuilla. Tärkeintä olisi löytää se tasapaino.

Tämän kolmen viikon aikana näillä ruokavaliomuutoksilla olen (kuten varmasti moni muukin) jo huomannut kehossani valtavia muutoksia – suurin juuri tuon energian kanssa. Minusta on uskomatonta herätä aamulla näin energisenä. Jos olo kohenee näin nopeasti itselleni suhteellisen pienillä elämäntapamuutoksilla, niin miten se tästä vielä jatkuukaan! Tämä onkin oikea opintomatka oman kehon toimintaan ja aivan kuten Tomi sen totesikin, edessä on elämän mittainen matka – joka päivä oppii jotain uutta!

(Kuvat Tiinan kotialbumista.)

Ihan mahtavaa Tiina, että saimme kuulla sinun ajatuksiasi syömisestä ja ruuasta. Suurkiitos!

// Emmi

Agentti puhuu 1/4: asiaa motivaatiosta

 

Helou kaikki ihanat siellä ruudun toisella puolella! Saimme viime viikolla päätökseen agenttien esittelypostaussarjan. Luitko kaikki osat jo? Jos et, löydät ne tästä: Miiran esittely, JP:n esittely, Lauran esittely sekä Tiinan esittely. Nyt kun agentit on esitelty, voimme syventyä heidän kanssaan eri aiheisiin. Tämän postaussarjan aloittaa JP. Hänellä on asiaa motivaatiosta, motivoitumisesta ja tsemppauksesta. Go JP!

Vain jos todella tahdot

Olen jo vuosia miettinyt, että pitäisi tehdä jotakin, että saisi lisää energiaa. Pitäisi tehdä jotakin, että jaksaisi lasten arjessa paremmin. Pitäisi tehdä jotakin, että olisi iloisempi… Sitten kerran, ehkä jo vuosi sitten, kun makoilin ystäväni käsiteltävänä hierontapöydällä, ja tilitin hänelle näitä asioita, hän totesi tyynesti, että ei sinun pidä tehdä mitään. Jos haluat muutosta, se kannattaa toki tehdä, mutta ei sinun pidä tehdä mitään, jos et todella halua. Nämä sanat jäivät pyörimään pitkäksi aikaa mieleeni, ja mitä enemmän niitä järkeilin, sitä enemmän totta siinä tuntui olevan. Ei pysyvä muutos synny siksi, että pitää tehdä jotakin, vaan siksi, että löytää motivaation ja halun muutokseen.

Aseta tavoitteet ja etsi seuraa

Tarkkaile siis elämääsi ja mieti onko siinä jokin osaa, mihin haluaisit muutosta. Mielestäni on myös tärkeää asettaa selkeä tavoite muutokselle ja luoda myös muutama välitavoite. Itse kerroin jo esittelytekstissä, että minä löysin motivaation alkulähteen liikunnan osalta hyvän ystäväni avustuksella. Uskonkin, että kun halu muutokseen on löytynyt, seuraavana asekeleena on hyvä hakeutua yhteisöön, jossa on samaan tapaan ajattelevia ihmisiä. Kurinalaisimmat teistä pystyvät varmasti vetämään koko projektin itsestäänkin, mutta meille muille vertaistuki ja muiden tsemppaus on kultaakin kalliimpaa. On ollut hieno huomata, että LIFW-yhteisöstä olen myös löytänyt porukkaa, jolle voi kertoa suoraan tavoitteistaan ja haasteistaan. Aina saa tsemppausta ja positiivista kannustusta, vaikka tilanne olisi mikä. Jokaista, joka tuloksiaan treeneistä kertoo, tsempataan aidosti, vaikka porukassa on kovastikin eritasoista porukkaa.

Hae onnistumisia ja nauti matkasta

Motivaation ylläpitämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää on kokea kehittyvänsä. Täytyy kokea heti alusta asti, että polku, jolla ollaan, on menossa siihen suuntaan mihin on tarkoituskin. Alkuun kannattaa mielestäni panostaa kunnolla ja hakea niitä onnistumisen kokemuksia melkein vaikka väkisin. Onnistumisten ei tarvitse olla suuria. Riittää, että niistä tulee olo, että työnteko on kannattanut. Jatkossa, kun niitä haasteita varmasti tulee, voi mielessään aina palata niihin alun onnistumisiin ja todeta, että polku on oikea, mutta nyt vaan tuli pieni töyssy eteen. Matka jatkuu. Tomi Kokko sanoi jossain videossaan, että kannattaa muistaa, että tavoitteena ei voi olla saavuttaa jotakin. Ei kannata ajatella, että sitten kaikki on hyvin ja pääsen nauttimaan, kun minä olen laihempi ja energisempi ja voin paremmin. Kannattaa ajatella, että se polku kohti näitä on itsessään jo matkustamisen arvoinen ja hieno kokemus. Jos vaikka ei saavutakaan asettamaansa tavoitetta täysin, voi silti olla iloinen siitä, että matkalla on kokenut hienoja hetkiä ja upeita fiiliksiä. Uskon, että kun näitä muutamaa yksinkertaista ajatusta pitää mielessään ja suuntaa kiitollisuutensa tähän hetkeen, on motivaation löytäminen joka päivään helpompaa kuin jos vaan ”tuuliajolla” matkaa kohti sitä jotakin määränpäätä, josta ei itselläkään ole ihan varmuutta.

Iloa ja valoa muutoksen polullesi!

(Kuva JP:n kotialbumista.)

Kiitos JP, että kerroit motivaatiostasi ja tsemppasit muitakin matkalla!

// Emmi

LIFW-agenttitarinoita 4/4: Vaikeista selkäkivuista kohti kivutonta, hyvinvoivaa tulevaisuutta!

 

Viimeinen agenttitarina on nyt käsillämme: Tiina, 33-vuotias tradenomiopiskelija Helsingin Tapanilasta valoittaa tänään elämäntarinaansa meille.

Arjen kuviot

Asun kahdestaan englantilaisen mieheni kanssa. Aloitin opinnot reilu kolme vuotta sitten, kun toteutin pitkäaikaisen haaveen/suunnitelman ja vaihdoin kahdeksan vuotta ilmailu-uraa lentokentällä koulun penkkiin! Tämä oli todella iso muutos, joka kysyi kanttia niin henkisesti kuin rahallisestikin. Mutta olen nauttinut joka hetkestä! Taakse jäi erittäin hektinen kolmivuorotyö, ja sen sijaan pääsin kuluttamaan kirjaston penkkejä. Opinnoissani loppusuora häämöttää ja tämä kesä on tarkoitus uhrata opinnäytetyölle. (Ja uusien elämäntapojen opettelulle tietenkin! )

Arki pyörii ystävien ja opintojen ympärillä ja lisäksi teen osa-aikaishommia henkilökohtaisena avustajana, josta nautin paljon. Olen myös intohimoinen reissaaja, ja olenkin viimeiset kahdeksan vuotta parhaani mukaan yrittänyt kiertää maailmaa, mutta tällä hetkellä suurempia reissuja ennen valmistumista ei ole.

Ruokahistoria: pitsaa, suklaata, maitorahkamaniaa, mutta myös vegeä ja paleota

Isäni on ammatiltaan kokki ja setäni on leipuri, joten ei ihmekään, että rakastan hyvää ruokaa ja hyvää juomaa. Meillä on kotona aina syöty “oikeaa ruokaa” ja kokattu itse sapuskat. Pidän myös itse ruoanlaitosta ja olen koko ikäni ollut kiinnostunut ravinnosta. Olenkin aina ajatellut, että yritän ravita kehoani mahdollisimman hyvin syömällä monipuolisesti, mutta kyllä leivät, pitsat ja suklaat eksyvät lautaselle silloin tällöin ja viinillä ja juustoilla herkutellaan viikonloput.

Pidän mehustamisesta ja vihersmoothieita olen tehtaillut jo useamman vuoden. Innostuin tutkimaan ravintoasioita enemmän, kun tajusin, kuinka suuri vaikutus ruualla on olotilaan ja terveyteen. Varsinkin äitini syöpädiagnoosin jälkeen yritin perehtyä paljon ravintoon ja se oli tavallaan herätys itsellekin, kuinka paljon omaan oloon voi vaikuttaa. Olen kokeillut erilaisia ruokavalioita aina vegaanisesta paleotyyppiseen ja olen käynyt myös pakollisen maitorahka-vaiheenkin läpi. Mutta netissä vaan on niin valtava määrä informaatiota, että tavallisen meikätallaajan on hirvittävän vaikea tietää, mistä edes aloittaa. Tietotulva on niin loputon, että tuli tunne välillä, voiko tässä laittaa mitään enää suuhun… Olen kaivannut pitkään perusmaalaisjärjellä laadittua ruokavaliota, joka on mahdollisimman luonnollinen ja ennen kaikkea sellainen, mitä voi toteuttaa loppuelämän.

Liikuntahistoria: todella monipuolisesta liikkumisesta sairauslomille

Olen nuorempana liikkunut ja harrastanut paljon, aina telinevoimistelusta koripalloon ja uintiin, mutta opiskeluiden ja työelämän myötä säännölliset harrastukset jäivät pikkuhiljaa pois, mutta kävin jumpissa, lenkkeilemässä ja uimassa, patikoimassa tai kiipeilemässä, mitä milloinkin.

Selkäni alkoi temppuilemaan jo parikymppisenä ja se paheni entisestään muutaman epäonnekkaan lumilautailussa tapahtuneen kaatumisen jälkeen. Niinkuin varmasti monella suomalaisella, alaselkäkivut alkoivat pahentua ja työterveydessä niitä hoidettiin särkylääkkeillä ja lihasrelaksanteilla. En ollut kummemmin ottanut selvää selkäkivuista ja oletin pitkään, että “it is what it is”, niihin täytyy vain tottua. Aina kun tuntui, että jumpat ja lenkit alkavat kulkea, ilmoitti selkä olemassaolostaan ja mars sairauslomalle -ja sohvalle.

Vaikeimmat ajat: kipupiikki, pyörätuoli, äidin saattohoito…

Välilevyvaivat jatkuivat ja vaikka olen aktiivinen tyyppi ja nautin haasteista ja seikkailuista, ennen pitkää minulle kehittyi pelko liikkumista kohtaan, sekä tietynlainen apaattisuus. Monia asioita, joita halusi tehdä, ei selän kunnon takia pystynyt ja lopulta lakkasin yrittämästä. Mitä enemmän selkä kipuilee, sitä enemmän sitä oppii ihminen välttelemään liikuntaa.

Liikkumattomuuskierre tietenkin pahensi selkäkipuja, joka meni kausissa: hyvinä aikoina liikun suht normaalisti, vaikka selkä on jäykkä ja kipuilee, huonompina aikoina en saa itse sukkia tai housuja jalkaan, kauppakassia nostettua tai en voi seistä suorassa. Pahimpina kertoina minut on jouduttu kantamaan lentokoneen vessaan tai hoitaa pyörätuolilla ulos koneesta ja sairaalan päivystykseen kipupiikille. Kerran olen juuttunut päiväksi 90° kulmaan vyötäröstä taipuneena, kun selkä jumahti autoreissussa. Köpöttelin kuin 100-vuotias konsanaan mieheni tukemana, joka totesi, että ihana kun on niin nuori ja vetreä vaimo…

Äitini syövän ja saattohoidon jälkeen oli takki aika tyhjä ja vaikkakin olenkin  todella peruspositiivinen tyyppi, otti seuraava vuosi todella koville. Yritin selvittää työkuvioita ja suoriutua opinnoista. Seurauksena liikunta vaan jäi pariksi vuodeksi ja oma hyvinvointikin jäi vähän hunningolle. Rutiiniksi muodostuikin koulussa istumisen, koulun kirjastossa istumisen ja kotikoneella röhnöttämisen jälkeen sohvalla röhnöttäminen leffoja katsellen.

Omaan tilanteeseen havahtuminen

Havahduin kuitenkin viime vuonna siihen, että kolkytplusvuotiaana heräsin joka päivä selkäkipuihin ja olo oli jatkuvasti nuutunut ja väsynyt. Olen aina ollut ns. normaalin kokoinen (38-40 kokoinen) nainen, mutta paino on aina hilautunut ylös ja alas selän tilanteen mukaan, kieppuen 70 kilon ympärillä. Parissa vuodessa olin nyt kuitenkin kerännyt salakavalasti lähemmäs kahdeksan ekstrakiloa kannettavaksi ja oltiin jo lähempänä kahdeksaakymppiä… Päätin, että nyt on aika hoitaa sekä nainen, että selkä kuntoon! Olen vielä onnekkaassa asemassa, että pystyn tekemään selälleni jotakin, ja minusta itsestäni riippuu, meneekö se huonompaan vai parempaan suuntaan. Aloin hiljalleen käydä uimassa ja kävellä enemmän. Kaivoin fyssarin ohjeet kaapista pölyttymästä (ei ihmekään, että ne eivät olleet tuottaneet tulosta..), ja pikkuhiljaa pahimmat oireet ovat hellittäneet.

En ole ikinä harrastanut kuntosalia ja olen tällä hetkellä varmaan huonommassa kunnossa fyysisesti mitä ikinä. Vaikka olen aikoinani liikkunut paljon, huomasin, että omin avuin yksin takaisin kuntoon pääseminen ei olekaan niin helppoa! En oikein tiennyt mistä aloittaa ja pyörin epäsäännöllisesti ilman suunnitelmallisuutta taas jumpissa ilman ihmeempiä tuloksia.

LIFW-haasteeseen: Jotakin tarpeeksi yksinkertaista!

Olin kuullu Tomi Kokosta ja LIFW -haasteesta jo pari vuotta aikaisemmin 30 päivän ihmiskoe -dokumentin myötä. Kiinnostuin jo silloin hänen ruokafilosofiastaan, joka tuntui heti järkevältä, tarpeeksi yksinkertaiselta ja selkeältä. Olin pyöritellyt pitkään ajatusta jonkinlaisesta valmennuksesta, koska olin aika umpikujassa oman kuntoni kanssa ja toisaalta en uskaltanut (enkä halunnut) selkäni vuoksi osallistua sellaiseen valmennukseen, joka suoritetaan punttisalilla painojen kanssa. Halusin jotain, joka keskittyisi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja jota voisin ylläpitää loppuelämän, ei mitään kuureja tai rääkkitreenejä miljoona kertaa viikossa. Opiskelijabudjetti asetti myös omat haasteensa, personal trainerit jäivät todellakin skoopin ulkopuolelle. Sattumalta silmiini osui LIFW-valmennuksen mainos, jossa etsittiin Elämäntapamuutosagenttia ja tuntui, että se oli merkki juuri minulle! Ja tässä sitä ollaan.

Nyt jo kahden viikon jälkeen huomaan selkeän eron olossa, energiaa virtaa ja olen voinut tehdä kaikki treenit – jotkut liikkeet teen helpotetuilla versioilla, jos selkä ärhentelee. Vaikka selkä joskus kipuilee, on se kuitenkin 100 kertaa paremmassa kunnossa kun sohvalla maatessa ja itseasiassa vetreimmillään juuri treenien jälkeen. Liike on todellakin lääke. Pidän myös tästä valmennuksesta siksi, että treenit tehdään oman kehon painolla ja ne voi hoitaa vaikka omalla pihalla!

Ruokavalio on tuonut hirvittävästi energiaa arkeen ja se on itselle ollut todella helppo noudattaa tähän asti, suurin muutos on leivän ja kaiken “turhan” poisjättäminen. En enään napostele vähän väliä, vaan syön kunnon aterioita ja nälkä ei ole todellakaan vaivannut! Parasta on, että saan silti joka päivä nauttia todella hyvästä, maukkaasta ruoasta, mikä itselleni on lähes elinehto!

Tulevaisuuden mietteet

Haasteena minulle varmasti on yrittää pitää liikunta elämässäni säännöllisenä, eikä luovuttaa heti, jos tulee mutkia matkaan, mutta sitä tänne tulinkin oppimaan ja on hienoa, että tässä valmennuksessa keskitytään myös tähän henkiseen puoleen. Ei tarvitse vetää täysiä tunteja viisi kertaa viikossa jumpissa, treenistä voi nauttia ja sen voi äkkiä tehdä olohuoneessa tai omalla pihalla! Ja todella, sitä kehoa pitää muistaa myös huoltaa. Tuloksia näkyy jo tulevan tässä ajassa, farkut tuntuvat selvästi löysemmiltä!

Olen kiitollinen siitä, että pärjään 99 prosenttisesti ilman kipulääkkeitä ja olen vielä siinä vaiheessa, että minulla on mahdollisuus vaikuttaa ratkaisevasti selkäni kuntoon.

Yksi syy, miksi halusin Elämäntapamuutosagentiksi, on päästä kannustamaan kaikkia muitakin selkäkipujen kanssa painivia tarttumaan rohkeasti toimeen ja aloittaa selän huoltaminen, eikä asettamaan liikuntaa möröksi ja vaipua apaattisuuteen, niinkuin itselle kävi pari vuotta sitten.

LIFW valmennuksen FB-ryhmähenki on uskomattoman kannustava ja ihana, kun saa tukea ja apua nopeasti. Uuden boostin myötä asetinkin tavoitteeksi saada selkä kondikseen ja tietenkin päästä takaisin kuntoon ja voida hyvin, mutta myös vuoden sisällä olla elämäni parhaassa kunnossa, niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Ja nimenomaan lopullisesti! En malta odottaa, mitä ensiviikot tuovat tullessaan!

(Kuvat Tiinan kotialbumista.)

Tiina, mahtavaa, että olet agenttina! Saat ihan varmasti toivomasi kivuttoman tulevaisuuden ja muutkin hyvinvoinnin palaset kohdilleen!

// Emmi

P.S. Jos haluat lukea edellisetkin agenttitarinat, tässä linkit niihin:

Miiran tarina

Lauran tarina

J-P:n tarina

LIFW-agenttitarinoita 3/4: Nyt on oikea aika isolle pysyvälle elämäntapamuutokselle!

 

Jee, nyt on vuorossa kolmas agenttitarina: tänään esitellään JP, vajaa nelikymppinen mies Jyväskylästä. Lähdetään kuuntelemaan, millainen taival JP:llä on ollut ja mikä siintää edessä!

Nirsosta ruokavaliosta, aktiiviurheilusta ja jojoilusta kohti suurta pysyvää muutosta!

Päiväni koostuvat IT-alan töistä ja kahden lapsen arjen pyörittämisestä vaimoni kanssa. Taustaa urheiluun on nuoruudessa kertynyt lähes kaikista pallopeleistä, joista pisimpään harrastin pesäpalloa. Aktiivisen pelaamisen lopetin jo viitisentoista vuotta sitten ja sen jälkeen liikunta on ollut varsin satunnaista ja lyhyiden innostuspuuskien sävyttämää. En ole oikeastaan juuri koskaan oppinut syömään mitenkään oikein tai terveellisesti. Lapsena ja nuorena olin todella rajoittunut syömisteni kanssa enkä juurikaan uskaltanut maistella mitään uutta. Pääasiallisesti ravintoni koostui perunasta, jauhelihasta ja leivästä. Kun parikymppisenä alkoi ruoka kunnolla maittamaan, niin samaan aikaan jäi myös aktiivinen urheilu pois. Tästä tietysti jokainen voi päätellä, että paino lähti nousuun ja reilusti lähtikin…

Pari kertaa olen laihduttanut ihan reippaasti, mutta kun syömisessä on menty ääripäästä toiseen täysin suunnittelemattomasti ja samalla lisätty liikuntaa radikaalisti, niin innostuksen päätyttyä ollaan taas otettu menetetty massa takaisin korkojen kanssa. Suvussa on myös rasitteena kaikki mahdolliset elämäntapasairaudet kakkostyypin diabeteksesta lähtien. Nyt alkaa olla siis viisas aika tehdä isojakin muutoksia, jos niitä meinaa tehdä. Eihän mitään ole pakko tietenkään muuttaa, jos ei omaa intoa löydy, mutta sitten ei toki hyviäkään asioita näiden ongelmien suhteen tapahdu. Nyt onneksi tuntuu siltä, että aika ja minä olemme valmiita hyppäämään mukaan tähän junaan.

Jo pidemmän aikaa olen tehnyt mielessäni töitä sen eteen, että joku muutos tähän täytyy tulla. Suurin murheen aihe on ollut ja on edelleenkin lasten kanssa arjessa jaksaminen. Haluan olla näyttämässä heille aktiivisen elämän mallia ja olla mukana kaikissa touhuissa. Nykyisellään en kuitenkaan ole jaksanut olla haluamallani tavalla mukana, sillä energiaa ei ole riittänyt paljon muuhun kuin työpäivän läpiviemiseen ja pakollisiin rutiineihin.

Kiitos ystävä, joka raahasit ”kevyesti jumppailemaan”!

Reilu vuosi sitten hyvä ystäväni raahasi minut puolipakolla mukaansa testaamaan hänen sanojensa mukaan ”sellasta kevyttä jumppailua”. Nopeasti kävi ilmi, että kyseessä oli aika intensiivistä kehonpainoharjoittelua, jossa mies vietiin aika rajoille testaamaan itseään. Aikaisemmin, kun olen aloitellut omatoimisesti liikkumaan, on isona haasteena ollut se, että jossakin muistin syövereissä kummittelee vielä se ihan hyväkuntoinen JP, joka jaksaa juosta pallon perässä varsin vaivattomasti. Nyt sitten, kun vaikka huomaa lenkille lähtiessään jaksavansa juosta parisataa metriä, jonka jälkeen on valmis taas painumaan sohvalle, on innostus monesti loppunut varsin lyhyeen…

Tämä ”jumppa”onkin ollut aikamoinen lottovoitto liikunnan osalta. Into on herännyt uudestaan ja olen huomannut taas sen, että kun töitä tehdään, niin joitakin tuloksiakin saavutetaan. Tämä porukka on ollut hengeltään aivan upea ja ammattitaitoinen valmentaja on osannut innostaa koettemaan rajojaan. Jumppasalilla jutut ovat huonoja ja tekeminen hyvää! Olen tosi kiitollinen tästä uudesta porukasta, johon olen päässyt
liikkumaan (suuret kiitokset teille Simi ja Jukka!). Pelkästä liikunnan lisäämisestä on jo saatu paljon hyötyjä ja myös sitä ankarasti kaivattua virtaa arkeen. Kuitenkin, kun ravinto on ollut edelleen retuperällä, niin ei sitä painonhallinnallista tulosta ole tullut odotetulla tavalla.

Kiitos vaimo, kun raahasit Tomin luennolle!

Tässä kohtaa astuu näyttämölle toinen tärkeä ihminen elämässäni. Vaimoni houkutteli mukaan kuuntelemaan Tomin luentoa Jyväskylään. Minulla ei ollut juurikaan mitään ennakkokäsitystä herrasta, mutta parilla nopealla googletuksella totesin, että puheissa saattaa olla ainakin järjen hiven, joten lähdin avoimin mielin kuuntelemaan luentoa. Jo nopeasti huomasin, että heppu on tosissaan asian kanssa ja sen, että meillä on paljon samankaltaisuutta ajatuksissa. Monet ”ravintoasiantuntijat” joihin olen tutustunut, ovat hyvin ehdottomia omissa ajatuksissaan, mutta Tomi totesi monessa kohtaa, että ”testaa toimiiko tämä sinulle”. Otin heti luennon jälkeen muutaman rutiinin testiin. Aloitin aamuveden juomisen ja 5am coffeen tekemisen. Myös
pelottava GreenMonster tuli heti mukaan ja yllätyin suunnattomasti miten hyvää Monsteri oli maultaan ja vaikutuksiltaan.

Kun näin instagramissa mainoksen, jossa haettiin elämäntapamuutosagentteja, innostuin heti aiheesta ja täytin hakemuksen. Oli mahtava fiilis kun minulle ilmoitettiin, että minut on valittu. Heti päätin hypätä täysillä kelkkaan ja panostaa tähän kunnolla, että en ainakaan voi sanoa jääneen siitä kiinni. Kotona myös sanottiin, että kerrot vaan mitä apua ja tukea kaipaat, niin täältä kyllä löytyy. Taas kerran tunne siitä, että joku on vähän tuuppaamassa ylämäessä, vei kyllä viimeisetkin rippeet epäonnistumisen pelosta.

Pari viikkoa haastetta takana – miltä tuntuu?

Nyt kun tällä tiellä on puolisentoista viikkoa tallailtu, niin on kyllä ollut minulle aivan mahtava kokemus jo tässä vaiheessa. Se osuus, jota tästä lähdin pääasiallisesti hakemaan, on jo alkanut antamaan merkkejä itsestään. Energiaa on huomattavasti enemmän ja jaksan aivan uudella tavalla arjessa. Vaikka painoakin on pudotettavana aikamoinen määrä niin se ei ole ohjaamassa tekemistä, vaan tuon lisääntyneen energian myötä painokin kyllä lähtee laskuun sitten, kun sen aika on. Ruokavalion kanssa on toki vielä tekemistä, että sen saa rutinoitumaan. Suunnitelmallisuutta kaivataan paljon lisää, jotta hommat saadaan sekä ruokien, että treenien osalta soljumaan arjessa kivuttomasti.

Olen ihan tosi fiiliksissä tämän touhun kanssa! Olen valmis todellakin tähän muutokseen elämäntavoissani.

(Kuvat ovat JP:n kotialbumista.)

Kiitos JP, kun olet agenttinamme! Toivomme sinulle isoa onnistumista projektisi kanssa!

// Emmi

P.S. Edelliset agenttitarinat voit lukaista täältä ja täältä.

LIFW-agenttitarinoita 2/4: Säännöllisyyttä syömiseen ja treenaamiseen!

 

Heippa! Tänään jatkamme agenttitarinoihin tutustumista! Tänään on vuorossa Laura, 38 vuotias helsinkiläinen. Tervetuloa Lauran maailmaan:

Ruuhkavuosien nainen

Olen näitä kuuluisia ruuhkavuosia elävä kahden lapsen äiti. Työkseni johdan ravinto- ja hyvinvointialan kasvuyritystä ja työpäivät ovat usein pitkiä ja kiireisiä, joten oma ruokailu lipsuu helposti arjessa ilta- ja sokeripainotteiseen syöpöttelyyn. Illalla lasten mentyä nukkumaan alkaa usein aikuisten karkkifestarit… Liikuntaa olen harrastanut aktiivisesti lapsesta saakka ja rakastan kovaa treeniä, mutta tässä elämänvaiheessa treenaaminen on myös jäänyt hieman epäsäännölliseksi. Oma liikunta on usein se, mikä väistyy lasten harrastusten tieltä.

Osallistuin ensimmäisen kerran LIFW-haasteeseen tasan kaksi vuotta sitten toukokuussa 2016 lähinnä pientä”kesäkiristelyä” varten ja sainkin huomata guidelinejen muokaisen ruokavalion sopivan itselleni superhyvin, ja jatkoin niiden viitoittamaa elämistä myös pitkään haasteen jälkeen. Tuntui kuin olisin saanut pienet supervoimat; lisää energiaa, parempaa unta ja mitä parasta: ei vatsakipuja. Voin helposti sanoa, että olin silloin elämäni parhaassa kunnossa!

Diagnoosit ja niiden jälkeinen elämä

Superolo alkoi muuttua selvästi huonompaan suuntaan, kun edellisessä työpaikassani työnkuvaani alkoi sisältyä paljon perinteisten herkkujen, kuten leivonnaisten maistelua. Vatsakivut ja jatkuva sairastelu alkoivat yhtäkkiä hallita elämääni ja lopulta tämän huonon olon seurauksena hakeuduin lääkärintutkimuksiin. Tutkimuksissa minulla todettiin keliakia ja vakava raudanpuutos. Diagnoosin ja gluteenittoman ruokavalion myötä oloni helpottui, mutta salakavalasti lähti myös painoni selkeään nousuun. Terve suolisto näköjään imeyttää ravinnon huomattavasti paremmin, etenkin jos ruuan määrä ja laatu eivät ole olleet aina ihan kohdillaan.

Tänä keväänä menin painon suhteen sellaisen kipurajan yli, että kroppa ei enää tunnu mukavalta ja omalta, ja koin että nyt on sopiva aika kierähtää takaisin haasteryhmän pariin ja sainkin kunnian tulla valituksi yhdeksi kevään neljästä elämäntapamuutosagentista. Parasta haasteryhmässä on mielestäni vertaistuki, tsemppaaminen sekä toki tilivelvollisuus, koska elämäntapamuutosten tekeminen ja varsinkaan päätöksessä pysyminen omin päin ei ole helppoa!

Uudet mahdollisuudet ja tavoitteet

Lean in five weeks- ohjeiden mukainen ruokavalio on itselleni nappi! Nyt jo haasteen ensimmäisenä viikonloppuna olen saanut lisää mahtavaa puhtia olemiseeni. Vaikka ravinto-ohjelma on tällä hetkellä tiukimmillaan, onnistuin tänään osallistumaan superrankkaan urheilukisaan Red Bull 400:n finaalipaikan arvoisesti. Oma asenteeni superfoodeja ja lisäravinteita kohtaan on hieman kriittinen ja olen halunnut uskoa monipuolisen, oikean ruuan riittävän. Ensimmäisen haasteen 2016 vedin kokonaan ilman lisäravinteita, mutta tällä kertaa annan myös niille mahdollisuuden näyttää voimansa. Tavoitteenani on haasteen myötä saada pysyvää säännöllisyyttä syömiseen ja treenaamiseen ja myös mahtua kesän kuluessa hyvin omiin vaatteisiin. Vahvasti olen päättänyt, että juuri näin tapahtuu!

(Kuva on Lauran kotialbumista)

Kiitos valtavasti Lauralle, kun jaoit tarinasi meidän kanssamme! Toivotamme suuret tsempit haasteeseen!

Edellisen agenttitarinan voit lukea täältä: klik!

// Emmi

LIFW-agenttitarinoita 1/4: Nyt jojoilulle loppu!

 

Nyt tässä blogisssa alkaa tosi kiva postaussarja, meinaan esittelysarja meidän LIFW-haasteen agenteista! (Myöhemmin seurataan toki edistymistä ja agenttien muitakin mietteitä.) Agentteja on valittu neljä, ja he siis voittivat LIFW-haasteen spesiaalieditoinnilla! Kaikki nämä agentit on varustettu superkovalla motivaatiolla ja he saavat pientä ekstra-avustusta niin LIFW-tiimiltä kuin yhteistyökumppaneiltakin, jotta heidän elämäntapamuutoksensa kokee mahtavimman mahdollisen transformaation sekä heidän kuntonsa mahtavimman mahdollisen kohotuksen! Tänään esittelen Miiran Raumalta. Hän on kiinteistönvälittäjä, basisti sekä kolmen pojan äiti. Lähdetäänkö tutustumaan?

Jojoilua ja kitudieettejä jo lukiosta lähtien

Olen koko ikäni kamppaillut painoni kanssa, ja ensimmäinen suuri painonpudotukseni (20 kiloa) tapahtui jo 17-vuotiaana lukiossa. Söin ruokalassa vain salaattia ja kuivan näkkärin ja paino putosi vähintäänkin kyseenalaisin keinoin vajaassa vuodessa, ilman proteiinia, ilman rasvaa. Pienellä jojoilulla selvisin aina ensimmäisen lapseni syntymään, jolloin polveni kantoivat jo yli sadan kilon painoa.

Jonkin aikaa raskauden jälkeen vaa’asta tuli jälleen paras ystäväni ja pahin viholliseni ja tiputin parikymmentä kiloa taas julmin keinoin. Neljän vuoden kuluttua sain ilokseni kuulla olevani jälleen raskaana, joten taas alkoi raskauskiloja karttua. Painoin lopulta lähemmäs 120 kiloa viimeisilläni, joten kaikki kunnia jälleen polvilleni! Raskauden jälkeen sain niihin pari kortisonipiikkiäkin.

Taas laihduttelin parisenkymmentä kiloa – kunnes sain viimeisen lapseni. Parhaimmillaan – tai ehkä surullisimmillaan – painoa oli 130 kiloa raskauden loppuvaiheessa. Taas sain tiputettua painoa reilut 25 kiloa ja helpotettua polvien taakkaa.

Elämän yllätykset ja niiden tuomat kilot

Paino pysyi alle sadan kilon useita vuosia, mutta elämähän keksii kaikkea jännittävää ohjelmaa matkan varrelle, joten tuli avioero, uusi työpaikka jossa alkoi työpaikkakiusaaminen ja uusi parisuhdekin. Kova stressi aiheutti sen, että samalla kun pääkoppa keräsi huolia, kroppa keräsi polville lisää kannettavaa. Sairastuin myös tulehdukselliseen suolistosairauteen, joten elämä oli aika kaaoksessa.

Jokaisessa pilvessä on hopeareunuksensa, niin myös minun polvieni tarinalla. Nykyinen työnantajani tarjosi minulle työtä, jonka hyväksyin ilolla! Uusi ala ja palkkausjärjestelmä pelotti, mutta tiesin, että eteenpäin oli mentävä, muuten joutuisin tekonivelleikkaukseen ennen kuin täyttäisin viisikymmentä.  Painoin lähes 120 kiloa ja paino asetti aika paljon haasteita kiinteistönvälittäjän työhöni. Pelkästään jo autosta nouseminen rasitti polviani ja yleensä menin hyvissä ajoin etukäteen hissittömien kerrostaloasuntojen näytöille, koska tarvitsin aikaa kiivetä portaat kipeine polvineni. Lattialta en päässyt ylös ilman tukea.

Kohti pysyvää elämäntapamuutosta

Aloin harkita lihavuusleikkausta tosissani, sillä en vain saanut muutettua elämäni suuntaa. Noin vuoden jälkeen ihana työnantajani, joka itse oli personal trainerin valmennuksessa, kysyi, haluaisinko minäkin kokeilla. Sanoin, että olen valmis! Ensimmäiset treenit olivat todella haastavia, vaikka ohjelmassani ei ollut kyykyn kyykkyä – se vain ei ollut mahdollista. Lihakset olivat heikossa kunnossa eivätkä tukeneet polvia. Pääsin myös lihavuusleikkausjonoon. Sisuunnuin heikoista tuloksista niin, että päätin pärjätä paremmin. Aloin käydä salilla 3-5 kertaa viikossa ja ruokailua kevensin pikku hiljaa. Päätin, että ei enää kuureja, vaan loppuelämän muutosta!

Olen nyt keventynyt 27 kiloa, kyykkään 70 kilolla, vedän maasta lähes sata kiloa ja juoksen raput vaikka ylimpään kerrokseen. Lihavuusleikkaus olisi ollut maaliskuussa ja vaikka olen vielä merkittävästi ylipainoinen, peruutin leikkauksen. Minusta tuntuu, että olen vihdoin oivaltanut mistä tässä on kysymys. Ei pikakuureista, vaan elämäntapamuutoksesta.

Miksi LIFW-agentiksi?

Halusin Lean in Five Weeks Challengen elämäntapamuutosagentiksi, koska se, mitä vielä en ole kuitenkaan kokenut, on tervellinen ruokailu ja painonpudotustavoitettakin on vielä jäljellä 16 kiloa. Paino jumittaa ja olen ollut koko kevään todella väsynyt. Olen alkanyt miettiä enemmän ravinnon merkitystä ja sisältöä. Vielä edellisviikolla saatoin syödä koko päivän aikana kaksi kylmää Kabanossia ja kyllähän se paino putoaa jossain vaiheessa, kun itseänsä oikein huolella näännyttää. Keho ei kuitenkaan saa ravinteita, tuoretta ruokaa eivätkä lihakset polttoainetta. Ei siis ihme, jos treenin jälkeen on huimannut, migreeni lauennut ja iltaisin olen kaatunut puolikuolleena sänkyyn.

Odotan tältä viideltä viikolta energisyyttä ja hyvää oloa – sekä mahtavaa ryhmähenkeä! En myöskään laittaisi pahakseni, mikäli 30 kiloa painonpudotusta tulisi täyteen ja pystyisin kesäkuun alussa juoksemaan Cooperin-testin kokonaisuudessaan. Mutta haluan vielä lopuksi kiittää rakkaita, nyt jo kivuttomia polviani: Kiitos! Hyvin te olette vetäneet tässä kilojen kaaoksessa.

(Kuvat ovat Miiran kotialbumista)

Hieno Miira! Olet oikealla tiellä! Tervetuloa agentiksi!

Lisää tarinoita tulossa pian! Pysykäähän siis kuulolla!

// Emmi