Agentti puhuu 3/4: Kumpi toimii elämässäni paremmin, vanha tapa syödä vai uusi tapa syödä?

 

No niin, nyt mennään jo toiseksi viimeisessä ”Agentti puhuu”-postauksessa. Tänään mietintöjään meille valaisee Miira. Miira miettii, miksi hän ei ole tyypillinen aamupuuroihminen ja miten hänen elämäntyyliinsä sopii juuri tämä LIFW-tyylinen ruokavalio. Miiran esittelyn voit lukea täältä: klik!

”Muista syödä aamupala, muuten et ikinä laihdu!”

Vihaan aamupalaa. Rakastan aamukahvia. Näin karmean väärinoppineesti olen aamuni vuosien ajan viettänyt – ja aina olen saanut samat saarnat: ”Muista syödä aamupala, muuten et ikinä laihdu!”. Olen silmät syyllisyydestä kiiluen silti jättänyt aamupalan väliin, kun se vaan on niin vastenmielistä. Kun yritän lapata kaurapuuroa silmät ristissä väkipakolla äänihuulia kohden, vääntyy naama inhoon.  Hoen mielessäni: ”Syö niin laihdut, syö niin laihdut” bikinimallin ura tulevaisuudessa siintäen. Toinen hankaluuteni on hektinen työni, jossa ei totta vie tylsää päivää näe, eikä sen puoleen myöskään säännöllisiä ruokatunteja. Minulle on tolkutettu, että syödä pitää 2-3 tunnin välein, ettei tule nälkä – koska nälässä tekee aina huonoja valintoja. Mutta ihminen ei ole saanut ruokaa kivikaudella kahden tunnin välein verensokerinlaskun minimoimiseksi, vaan ruokaa on syöty silloin, kun sitä on ollut ja paastottu silloin, kun sitä ei ole ollut. Kysymys on lopulta ollut omalla kohdallani valinnoista. Jostakin syystä kiireistä elämää viettäessä hampurilainen rapeine ranskalaisineen tuntuu loistavalta ateriavaihtoehdolta. Ei mitään väliä mitä sinne suuhun laittaa ja onhan sen tietenkin ansainnut, koska kiirettä pitää: ruuhkavuodet ja kaikki…

Nyt kun elämäntapamuutokseni on kestänyt jo kolmatta vuotta näissä ruuhkavuosissa ja 29 kiloa on pudonnut painoa, ymmärrän, että valinnoilla on väliä. Elämäntapamuutokseni on saanut lisäbuustia käynnissä olevasta Lean in Five Weeks -haasteesta ja olen saanut luvan elää elämääni juuri minulle sopivalla tavalla. Ei ole pakko tunkea sitä kaurapuuroa silmät kyynelissä kitusiin, vaan sen sijaan lisään aamukahviini hyviä rasvoja, jotka antavat hitaasti energiaa siihen asti, kunnes minulla on nälkä. Enää en syö pussillista ruisleipää päivässä, vaan minulla on ihania, vihreitä kasviksia aina nykyään pöydällä, pakastimessa ja jääkaapissa. Olen alkanut äitini iloksi tekemään ihan oikeita, lämpimiä, kasvis- ja proteiinipitoisia ruokia. Syön niitä kun minulla on oikeasti nälkä sen sijaan, että vaanisin kellon viisareita hullunkiilto silmissä ruokaa jatkuvasti kehoon lapaten. Teen vihersmoothien eli Green Monsterin ja saan siitä päivän vitamiinit samalla kuin se hellii ja rauhoittaa IBD:n runtelemaa suolistoani. Olo on pirteä, jaksan urheilla ja paino on jälleen lähtenyt laskuun. Tuntuu hyvältä, tuntuu oikealta ja juuri niin yksinkertaista syömisen kuuluukin olla!

Miiran GM:

1 tölkki kookosvettä

1 mitta mansikanmakuista proteiinijauhetta

puolikas banaani

lehtikaalia 3 isoa lehteä

pinaattia kourallinen

1/3 kurkku

1 avocado

1 vihreä omena pestynä kuorineen

(Kuvat Miiran kotialbumista.)

Kiitos Miira Vihreän Monsterisi jakamisesta! Kiitos, että annat muillekin rohkaisua kuunnella omaa itseään ja löytää se jokaiselle oma, paras tapa syödä.

// Emmi

Leave a Reply 0 comments

Leave a Reply: