Agentti puhuu 2/4: Miksi syön puhdasta ruokaa?

 

Tänään agentti, joka puhuu, on Tiina. Ja paljon puhuukin, kannattaa ehdottomasti lukaista koko teksti läpi, meinaan aihe on tärkeä ja mielenkiintoinen! Jos et ole vielä lukenut Tiinan esittelyä, niin sen voit lukea täältä: klik!

Light-tuotteiden suurkuluttaja

Vaikka meillä kotona tehtiinkin paljon ruokaa itse ja hyvä ruoka on intohimoni, nuorena opiskelijana yksin asuessani ruokapuoli keskittyi kuitenkin lähinnä helppouteen. Olen aina tykännyt syödä “terveellistä” ruokaa, enkä ollut kummoinen kokki itse, joten ruoka oli yksinkertaista peruskamaa: puuroa, linssejä, pastaa, papuja, valmisruokaa, salaattia, leipää ja paljon maitoa.

Olin light-tuotteiden suurkuluttaja, sillä yritin kaikin tavoin välttää öljyä ja rasvaa. Sokeria piti vältellä myös kaikin tavoin ja kahviin laitettiin aina pari hermesetasta, äidiltä opittu tapa. En ole ikinä laskenut kaloreita, mutta niinkuin monet nuoret naiset ainakin silloin ajattelivat, kaloreita oli ehdottomasti vältettävä. Toki sitten sunnuntaisin maattiin kavereiden kanssa sohvalla pizzaa, limua ja karkkia nauttien, josta sitten podettiin huonoa omatuntoa seuraavina päivinä.

Väsymystä ja vetämättömyyttä

Jossakin vaiheessa aloin ihmetellä jatkuvaa väsymystä ja vetämättömyyttä. Tottakai ajoittain aika stressaava kolmivuorotyö höystettynä tupakoinnilla ja parikymppisen innokkaalla juhlimisella oli resepti huonoon oloon, mutta tällöin kuitenkin liikuin aktiivisesti, pidin huolta kunnostani ja yritin syödä muutoin suht terveellisesti (tai terveellisesti omien tietojeni mukaan…). Mittautin tällöin varmuudeksi kilpirauhasarvot, jotka olivat aika alhaalla, mutta eivät kuitenkaan vielä selittäneet yksinään olotilaani. Mikään ei varsinaisesti ollut vialla, mutta en ikinä tuntenut itseäni energiseksi.

Aloin tutkia enemmän ravintoasioita, kun etsin tietoa kilpirauhasen toiminnasta ja sitä tukevasta ruokavaliosta. Itseasiassa yksi asia, mikä minut aikanaan herätti ajattelemaan aitoa ruokaa ja näitä lightjuttuja, oli pienen, viskeihin erikoistuneen ravintolan baarimikko. Kaikista pienpanimon erikoisluomusiidereistä ja viineistä mitä ravintolassa oli tarjolla, erehdyin kysymään, olisiko mitään light-siideriä. Baarimikko katsoi epäuskoisesti ja naurahti, että onhan heillä, mutta enemmän vahinkoa siitä ja kaikesta siihen lisätyistä aineista on kropalleni kuin aidosta kunnon omenasiideristä. Jostakin syystä tämä aikoinaan kolahti ja aloitti jonkunlaisen ajatusprosessin ja matkan kohti puhtaampaa ruokaa ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin etsintää.

Irti tupakasta

Tupakointi oli yksi asia mistä olin pitkään halunnut päästä eroon, mutta se oli yksi niistä “no sitten ensi viikolla” -projekteista. Olo oli kuitenkin jatkuvasti tukkoinen ja huono ja itselläni oli koko ajan vähän huono omatunto tupakanpoltosta. Viimeinen niitti oli äitini sairastuminen syöpään: sen jälkeen päätös oli loppupeleissä helppo ja tupakka jäi.

Muutenkin aloin kiinnittämään paljon enemmän huomiota terveyteeni ja aloin lukemaan enemmän ravinnosta ja siitä, miten syömämme ruoka vaikuttaa elimistöön. Elintarvikkeiden pakkausselosteet alkoivat kiinnostamaan ja samalla ruuan ravintoarvot: millä oikeastaan ravitsen kroppaani, mitä rakennusaineita se syömästäni ruuasta saa. Tuntuu hullulta, että ihminen voi syödä päivässä vaikka kuinka paljon saamatta kuitenkaan oikeastaan mitään tärkeitä ravinteita. Aloin pikkuhiljaa ymmärtää, miten järisyttävän monimutkainen ja hieno kokonaisuus ihmiskeho on, ja miten paljon erilaiset tekijät hyvinvointiimme vaikuttaa. Huomasin, että mitä paremmin ja parempilaatuista ruokaa syön, sitä paremmin voin. Aloin ymmärtää ajatuksen fraasin “olet mitä syöt” ja “anna ruoka olla lääkkeesi” takana. Sain myös kokea muutamia konkreettisia kokemuksia ruokavalion vaikutuksista mm. kalaöljyn lisäämisestä ruokavaliooni ja sen vaikutuksesta mielialaani.

Hormaalinen akne yllätti

Toinen pysäyttävä juttu tapahtui muutama vuosi sitten, kun luultavasti erittäin stressaavan elämäntilanteeni vuoksi yhtäkkiä leukaperiini ja poskiini alkoi muodostumaan näppyjä. Näpyistä muodostui finnejä, finneistä nopeasti paiseita ja yhtäkkiä minulla olikin käsissäni (tai naamassani kirjaimellisesti) hormonaalinen akne. Yritin hoidattaa sitä kosmetologilla ja erilaisilla rasvoilla pitkään tuloksetta, kunnes törmäsin kirjoituksiin ruokavalion ja stressin vaikutuksista ihoon. Lopetin kaikki ylimääräiset ihonhoitotuotteet ja hoidot, palasin perusrasvoihin ja päätin kokeilla jättää pariksi kuukaudeksi pois kaikki maitotuotteet, viljat ja lihan, sekä kaikki, mikä voisi kehossani aiheuttaa tulehdusta.

Hitaasti mutta varmasti kuukauden jälkeen kipeät paiseet alkoivat pienentyä eikä uusia enää ilmaantunut. Puolen vuoden kuluttua leukapielissä ja kaulassa olivat enää muistona arvet. Maitotuotteet jätin tuolloin pysyvästi ruokavaliostani pois, lukuunottamatta silloin tällöin tapahtuvaa juusto- tai jäätelö herkuttelua. Kahviakin opettelin juomaan mustana tai kauramaidolla.

Kaiken sen tietomäärän edessä

Ongelma kaikessa tässä minulle on kuitenkin tiedon määrä. Sitä on tarjolla rajattomasti ja erilaisia ruokavalioita varmasti yhtä paljon kun on ravintoeksperttejä. On aika vaikea haarukoida tietoa internetin syövereistä saati sovittaa sitä omaan elämään niin, että arki pysyy mielekkäänä. Välillä tiedon tuska vei kaupassa tämän tytön lamaannukseen. Jos ostankin kalaa, pitääkö tietää onko se viljeltyä vai ei, ja mistä tiedän millä rehulla se on syötetty, onko siinä oikea rasvakoostumus ja niin edelleen.. Siinä jäi muutaman kerran kalat ostamatta, kunnes päätin ottaa maalaisjärjen takaisin peliin mukaan.

Kiireisinä päivinä sitä ei todellakaan aina jaksa miettiä parasta mahdollista vaihtoehtoa, vaan helppous ja nopeus ratkaisevat. Ideaalimaailmassa tietenkin kaikki söisivät vain luomutuotettua lähiruokaa ja marjastaisi ja sienestäisi kaiken tarvittavan, mutta se ei valitettavasti minun arjessani varsinkaan opiskelijabudjetilla ole lähelläkään mahdollista. Päasiallisin lähteeni ruuan hankintaan on toistaiseksi vielä lähiAlepa…

Ruokavalion perusperiaatteita

Itselläni liian monimutkaiset ruokavaliot ja “säännöt” rupeavat vain ahdistamaan ja stressaamaan. Olen ollut sekä ruuan, että liikunnan kanssa vähän joko-tai-tyyppiä, mutta viime vuosina olenkin pyrkinyt aktiivisesti opettelemaan rennompaa ajatusmallia. Kaikki pienetkin muutokset vievät oikeaan suuntaan, teen muutoksia kaikkeen, mihin tällä hetkellä pystyn ja mitä voin pitkällä tähtäimellä sisällyttää arkeeni. Opettelen ja lisäilen juttuja pikkuhiljaa.

Minulle “puhdas ruoka” ei välttämättä tarkoita pelkästään luomua, tai ruokaa, jossa ei ole minkäänlaisia lisäaineita. Tarkoitan enemmänkin ruokia, joissa ei ole hirveän montaa prosessointivaihetta, ruokaa, josta pystyy vielä tunnistamaan sen, mistä se on tehty. Uskon, että näin “luonnollisessa” muodossa siinä on eniten ravintoaineita ja kehoni pystyy niitä parhaiten hyödyntämään. Ruuan alkuperä on myös alkanut kiinnostamaan, sekä tapa, millä se on tuotettu.

Herkuttelua ja uusia reseptejä

Minun tekee kyllä mieli herkutella siinä missä kaikkien, mutta yritän valita ruokia, jotka tekevät minulle myös hyvää. Kookosta, taatelia, avocadoa… Kaloreita niissäkin on varmasti enemmän kuin tarpeeksi, mutta noita olen nautiskellut hyvällä omallatunnolla, koska tiedän, että tuollaiset ruoka-aineet ravitsevat enemmän kuin vaikkapa limu, sipsit tai karkkipussi. Jälkimmäisethän eivät oikeastaan sisällä mitään, mitä kroppani tarvitsisi. Ja rehellisesti nyt totean, että mitä vähemmän sellaisia syö, sitä vähemmän niitä tekee mieli. Nykyään esimerkiksi energiajuoman haju tuntuu omaan nokkaani aika hirveältä.

Olen oppinut nauttimaan kokkauksesta ja rakastan kokeilla uusia reseptejä – se on aika meditatiivista puuhaa. Käyn keräilemässä luonnosta kuusenkerkkiä, pihlajanmarjoja ja sieniä, ja viime aikoina olen alkanut kiinnostumaan villiyrteistä, haluan oppia niistä lisää.

Ruoka on nautinto ja energian tuoja

Ruuan pitäisikin olla ennen kaikkea nautinto, mukava asia, eikä stressin ja ahdistuksen aihe. Sen lisäksi se on tietenkin kehon bensiiniä ja haluan antaa keholleni mahdollisimman laadukasta sellaista. Haluan nauttia arkielämästä ilman jatkuvaa stressiä ruuasta, aikataulutuksesta tai kaloreista. Yritän pitää negatiiviset fiilikset pois syömisestä ja ruuasta. Jos päätän herkutella ja syödä jotakin muuta, on turha asiasta potea huonoa omaa tuntoa: nauttii siitä sitten kunnolla sen kerran! Niin kuin Tomi videollaan sanoi, kokonaisuus ratkaisee, kun syö suurimmaksi osaksi hyvin, niin sitten myös silloin tällöin voi herkutellakin, myös niillä ei-niin-järkevillä ruuilla. Tärkeintä olisi löytää se tasapaino.

Tämän kolmen viikon aikana näillä ruokavaliomuutoksilla olen (kuten varmasti moni muukin) jo huomannut kehossani valtavia muutoksia – suurin juuri tuon energian kanssa. Minusta on uskomatonta herätä aamulla näin energisenä. Jos olo kohenee näin nopeasti itselleni suhteellisen pienillä elämäntapamuutoksilla, niin miten se tästä vielä jatkuukaan! Tämä onkin oikea opintomatka oman kehon toimintaan ja aivan kuten Tomi sen totesikin, edessä on elämän mittainen matka – joka päivä oppii jotain uutta!

(Kuvat Tiinan kotialbumista.)

Ihan mahtavaa Tiina, että saimme kuulla sinun ajatuksiasi syömisestä ja ruuasta. Suurkiitos!

// Emmi

Leave a Reply 0 comments

Leave a Reply: